Toimitukselta

Avautuminen portailla

Äiti kävelee kantaen itkevää lasta kainalossaan. Vieressä kävelee isoveli, joka on pieni vielä hänkin. Äidin ja lasten perässä kirjaston portaita alas kävelee nainen, jonka puhe kuuluu kauaksi lapsen itkun seasta.

Nainen ojentaa kaksivuotiasta. Lapsi kuulee kuinka kirjastossa täytyy osata käyttäytyä. Ei siellä saa huutaa. Ei tuolla tavalla voi huutaa. Kyllä pitäisi olla käytöstapoja.

Äiti lapsineen pysähtyy pyörätelineiden luokse. Sattumalta naisen pyörä on juuri vieressä. Nyt saa kuulla kunniansa äiti: Kyllä äidin pitäisi opettaa, että kirjastossa ei saa huutaa. Siellä voi vaikka joku lukea. Ei väsyneenä tulla kirjastoon. Ei noin voi huutaa!

Juuri ennen kuin ojentaja nousee pyöränselkäänsä hän päästää jopa kehun: isoveli osaa käyttäytyä niin hienosti.

Eli olla hiljaa.

Nokka pystyssä nainen karauttaa matkoihinsa.

Mitä on oikeasti olla kiltti? Onneksi tämä pieni lapsi kelpasi äidilleen juuri sellaisena kuin on. Harmistuneenakin.”

Äiti jatkaa rauhallisesti lasten valmistamista pyörämatkalle. Ihailen ääneen hänen rauhallisuuttaan. En kuullut hänen sanovan ”ojentajalle” sanaakaan. Äiti toteaa, ettei se yleensä mitään auta. Hän sanoo, että lapsi on kaksivuotias.

Kaksivuotias, todella. Onkohan ojentaja-nainen itse ottanut saman ikäisenä käskyt vastaan ”kiltisti”?

Kiltteyden vaatimusta kuulee usein. Lapsia myös tittelöidään ”kiltiksi”. Mutta mitä on oikeasti olla kiltti? Mielestäni se on vain aikuisen näkemys hyvästä käytöksestä, ja näkemyksiä riittää. Koita siinä sitten kurahousuna luovia näkemysten viidakossa.

Onneksi tämä pieni lapsi kelpasi äidilleen juuri sellaisena kuin on. Harmistuneenakin.

Ymmärrän toki, että itku voi kuuntelijaa kiukuttaa. Minuakin kotona ajoittain. Tuskin kiukun takana on kuitenkaan vain itku. Kuormaa lienee jo matkassa muutenkin, jos pienen itku saa kierrokset nousemaan.

Jos ei löydy ystävällistä sanaa kanssakulkijalle, kannattaisiko olla hiljaa? Lapset ovat osa elämää ravintoloissa, kirjastoissa ja konserteissa. He eivät opi, jos eivät elä.

Uskon, että maailma olisi parempi paikka, jos kannustaisimme ja olisimme ystävällisiä tuomitsemisen ja ikävien sanojen sijaan.

Jos kaksivuotias käyttäytyi naisesta huonosti, niin kuinka kauniisti nainen itse käyttäytyi?

Marika Lumme

Toimitukselta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet