Toimitukselta

Huutomerkkejä kohinan keskelle

(PÄÄKIRJOITUS) Ikääntyneiden asemasta ja palveluista puhumiseen on kaiken aikaa tullut yhä painavammin syytä, Vantaallakin joka vuosi 700–800:n yli 75-vuotiaan verran enemmän.

Kun demokratian koneistossa ratkotaan asioita, lukujen pyörittelyn rinnalla tulisi tehdä rehellistä luotausta siitä, millainen asenne kulttuurissamme ikääntyneitä kohtaan vallitsee. Sillä kun on merkitystä monella tasolla siihen, miten ikääntyneiden palvelut toteutuvat niin määrällisesti kuin laadullisesti.

Jos vanhukset nähdään voittopuolisesti kansantaloudellisena ja sosiaalipoliittisena rasitteena, asenteen vaikutukset saattavat kiteytyä esimerkiksi vanhustyötä tekevässä hoitajassa niin, että hän kärrää hoidettavan mieluummin petiin kuin taipuu aktivoivammasta toiminnasta koituvaan lisätyöhön.

Syynä voi olla se, että hoitajan henkilökohtainen asenne on vallitsevan asenteen mukainen tai se, että huonosti resurssoidussa työssä syntynyt uupumus on syönyt pois motivaation ja aiemman empatian vanhusta kohtaan.

Maailmassa, jossa lapset ja vanhemmat elävät älypuhelin toisessa kädessä ja peliohjain toisessa, mummun ja vaarin kokemukselle sekä perinteille alkaa siinä välissä olla yhä vähemmän tilaa tai tarvetta."

Tutkimusten mukaan ikääntyneiden arvostuksessa olisi reippaasti korjattavaa. Se ei ehkä ole yllätys teknologiaharppausten pyörittämässä maailmassa, jossa lapset ja vanhemmat elävät älypuhelin toisessa kädessä ja peliohjain toisessa. Mummun ja vaarin kokemukselle sekä perinteille alkaa siinä välissä olla yhä vähemmän tilaa tai tarvetta.

Valopilkkuna tilanteessa on kuitenkin ikääntyneiden kasvava joukko itse. Sieltä nousee yhä useammin pysäyttäviä huutomerkkejä kaiken kohinan keskelle.

Yksi niitä tekevistä on Vantaalla asuva, pitkän uran tehnyt kätilö, jonka haastattelu löytyy täältä.

Leena Koivisto

Toimitukselta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet