LukijaltaTällä palstalla julkaistaan lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Motivoiko tuhat euroa perheen kasvattamiseen?

Vastasyntynyt tarvitsee turvallisen vanhemman läsnäoloa. Kuvituskuva.

Päivi Tuovinen

Hiljattain on uutisoitu siitä, että syntyvyys on laskenut Suomessa ennätysalhaiselle tasolle. Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa ehdotettiin, että jokaisen syntyneen lapsen vanhemmille maksetaan 1 000 euroa ensimmäisen lapsilisän mukana. Eihän 1 000 euroa varmasti mikään pieni summa ole kenellekään ja auttanee varmasti hetkeksi.

Mutta onko juuri tämä riittävä keino saada pariskunnat hankkimaan lisää lapsia? Millä tavalla ja kuinka pitkään tuon summan pitäisi auttaa tai motivoida?

Stakesin ja Tilastokeskuksen mukaan lapsen kasvattaminen maksoi vuonna 2013 vauvasta täysi-ikäisyyteen yli 128 000 euroa. Tämä lasku kasvaa 20 prosenttia joka kymmenes vuosi. Se on paljon rahaa ja siinä on vasta yhden lapsen osuus!

Pysähdyin ajattelemaan, motivoisiko 1 000 euroa minua hankkimaan toisen lapsen. Ei. Vaikka haluankin lisää lapsia, tulee tahto siihen vanhemmuuteen ihan jostain muusta kuin rahasta.

En voi kiistää, ettenkö pelkäisi sitä taloudellista haastetta, minkä uusi tulokas vaatii, mutta se ei ole se isoin pelko. Vyötä voi aina kiristää, vaikka juuri mistään ei voi enää säästää. Palkka menee lähes kokonaan laskuihin ja ruokaan.

Enemmän kuitenkin pelkään aikaa, ja ajassa sen niukkuutta sekä sitä, miten aika tuntuu menevän niin nopeasti. Suurin osa ajastani kuluu töissä ja takaraivossani on lähes jatkuva huono omatunto, koska tiedän, että lapseni ja perheeni ansaitsisi enemmän aikaa ja läsnäoloa kuin voin sitä antaa.

Miten tässä onnistuisin? Auttaisiko se 1000 euroa näissä ajatuksissa? Ei varmasti. Rahallinen tuki ei ole ratkaisu tähän.

Olisikohan se motivointi perheiden perustamiseen mahdollisesti joustoa työnantajilta, että olisi enemmän aikaa olla niiden oikeasti tärkeiden ihmisten vierellä? Apua kunnilta, kuten esimerkiksi helpotus päivähoitomaksuihin ja pienituloisten tukien nostaminen?

Itse olen ollut todella onnekas, koska minulla on hyvä apuverkosto ja vanhempani ovat auttaneet enemmän kuin paljon lapseni hoidon kanssa. En tiedä, miten selviäisin ilman heitä.

Kaikille tämä ei valitettavasti ole mahdollista ja tässä kohtaa kunnan, valtion ja työpaikan tuki sekä joustavuus on se apuverkosto, kun sitä tarvitaan. Ja se hetki tulee varmasti.

Energian määrä, joka kuluu vastasyntyneen vanhemmilta arjen pyörittämiseen, vetää maton alta vahvemmaltakin äidiltä tai isältä. Sanonta, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko suku, on mielestäni hyvin kuvaava.

Nyt tulisi todella miettiä, miten perheitä autetaan selviämään arjesta, ettei tämä syntyvyyden väheneminen vain edelleen kiihdy ja perheiden asema vaikeudu entisestään, vaan saataisiin nuorten aikuisten asenne perheen perustamista kohtaan muuttumaan.

En tiedä mitään niin arvokasta ja tärkeää kuin oma perhe. Sen arvokkuuden turvaaminen tulisi olla meille jokaiselle kunnia-asia. Etenkin päättäjille.

Tanja Aidanjuuri-Vestala,

Eduskuntavaaliehdokas (ps.)

Lukijalta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet