Mielentaide

Taidetuntijan tulkintoja näyttelystä Risteys 28.3.2019 Finlandia-talosta

Mahmoud Afshartous

Tutustuin neljän taiteilijan taideteoksista koostuvaan näyttelyyn nimeltä Risteys / Crossing.  Öljyväreillä, akryyliväreillä ja sekatekniikalla työstetyt maalaukset kuvasivat mielenmaisemia, minäkuvaa, luonnon ja ihmisen liittoa.  Valtavia muutoksia, joita koko maailma käy, mutta myös yksilön sisäisen maailman ristiriitoja.  Risteys voisi olla pysähtymistä vaativa tila, maapallon tuhoutumisen tai pelastamisen paikka.  Se voi olla myös ihmisen oma tila, terveen ja sairaan mielen, toden ja harhan, kuvitellun ja oikean määrittelemätön raja-alue.  Risteys on myös paikka, jossa valitaan tie, suunta.  Tie sairastumisen ja parantumisen tai hyväksyvän sopeutumisen paikka. 

 Tyyliltään, maalaustekniikoiltaan ja toteutustavoiltaan taiteilijat ovat hyvinkin erilaisia, mutta teemat samoja.  Kyse on asioista, jotka koskettavat kaikkia jollain tavalla.

 Katselin tauluja tietoisena näyttelyn taustasta. Luin myös taiteilijoiden omin sanoin kerrotut taustat, heidän itsensä sekä teostensa.  Yritin kuitenkin katsoa taulut uudestaan läpi puhtaasti pelkkien omien havaintojeni ja niistä syntyneiden mielikuvien perusteella, joiden pohjalta olen tehnyt seuraavat arviot.  Kaikista teoksista en saanut aikaiseksi arviota, mikä ei tarkoita sitä, että en olisi pitänyt niistä. Mutta omat arvioni uupuivat.

Lailahelena Lepistö (Asikkala)

Lailahelena Lepistön maalaustekniikka on hyvin hallittua ja taidokasta.  Leveät maalisutimaiset vedot yhdistettynä hyvin tarkkoihin ja pienen siveltimen luomiin yksityiskohtiin luovat mielenkiintoisen vaihtelun ja jännitteen kuvaan.  Suuret ja pienet elementit voivat esittäytyä päinvastaisina, kuten teoksessa ”Kun tuulet kuiskaavat nimeni”.  Voimakkaat valon ja varjon vaihtelut luovat dramatiikkaa.  Lepistö kuvaa ihmisen ja luonnon liittoa valtataisteluna, jolla ei ole voittajia, vain häviäjiä.

Kun tuulet kuiskaavat nimeni

Luonto yrittää ottaa ikiaikaisen vallan takaisin, kun valtava huuhkajan hahmo vie pienen metsätyökoneen kynsissään.  Mutta metsä taustalla on jo raiskattu.  Lato, tai muu vanha rakennus metsineen on kuin muinaisjäänne, muisto ihmisen ja luonnon harmonisesta suhteesta, jota ei ole enää.  Uhkaavan tummat pilvet taivaalla vievät suurimman osan taulun pinta-alasta huuhkajan ohella.  Yksittäinen puunranka, joka on vielä kiinni metsätyökoneen leuoissa kuvastaa nykyisten metsien arvoa vain rahassa. 

Pastoraali 
 
Kansallisromanttinen naishenkilö katselee haaveellisena ja viattoman tietämättömänä kaukaisuuteen, miten nopeasti ihmisen hallitsema maailma on muuttunut.  Kaukana horisontissa siintää  harmaa kaupungin siluetti.  Aivan naisen pään takaa nousee piilossa olevan voimalaitoksen saastepilvi, joka tuulee jonnekin, johon loppumaton ja liioitellun moninkertainen autoletka ajaa.  Tämä teos on tragikoomisuudessaan suorastaan humoristisen hauska.
 
Ja jumalat juhlivat öisin


Naishenkilö, ehkä jumalatar on astumassa kuohuvaan koskeen.  Koskethan kuohuvat päivin ja öin.  Tässä maalauksessa leveät maalisutimaiset pinnat, vartalon muotojen, ihon sävyn ja varjostusten mestarillinen toteutus sai minut huokailemaan ihastuksesta.  Näen tekniikassa yhteyksiä monen suomalaisen kansallisromantiikan aikaisen taiteilijan töihin.

Kari Onkari (Siilinjärvi)

Kari Onkarin mielenmaisemissa pelkillä värin sävyillä ja valoilla luodaan uhkaavaa tunnelmaa ja valtavaa tilan tuntua.  Taiteilija käyttää niukalti yksityiskohtia tauluissaan, mutta sitäkin tenhoavammin.  Rento ja rosoinen maalaustekniikka, sekä valon ja varjon käyttö on impressionistista.  Tunnelman ja tilan avaruuden luojana taiteilija on erityisen vahva.  Jopa sellaisen, joka ei välity suoraan teoksesta.  Mystisyyttä on juuri sopivasti, ei liikaa, niin että katsoja ei pääse kiinni tauluun, mutta ei liian vähän, että sanoma latistuisi.  Symbolismi välittyy vahvana ja ymmärrettävässä muodossa.

Putous

Jostain syystä koin tämän teoksen pelottavaksi, jopa näistä muista taiteilijan tauluista pelottavimmaksi.  Sinänsä kauniin, aurinkoisen, suorastaan postikorttimaisen idyllin taakse kätkeytyy jokin näkymätön ja selittämätön uhka.  Vesi putoaa ylhäältä jostain, jota katsoja ei näe.  Näkyy vain kaistale vihreää ja sinistä poutataivasta.  Mitä siellä piilossa on?  Ja ei pelkästään vesi, vaan myös penkereiden maa-aines tuntuu putoavan alas voimalla. Yksityiskohdat on minimoitu.  On vain vesi, maa, epämääräinen vihreä ja kaistale sinistä taivasta.  Teknisesti teos ei yllä samaan kuin muut taiteilijan teokset, mutta se on ehdottomasti paikallaan niiden muiden kanssa.

Marssi rintamalle

Veren väreissä hehkuva taivas ja maa ovat yhtä ja samaa synkkää merta.  Kasvottomat, jopa pääkallomaiset hahmot marssivat loputtomana virtana katselijan ohi.  Kiväärit ovat sulautuneet tunnistamattomiksi piikeiksi.  Marssiva ja jo kuollut joukkio on kuin yksi iso eläin, jokin tuhatjalkainen.  Maisemaan on luotu väreillä ja valoilla valtavaa tilan tuntua. Taulu näyttää suuremmalta, kuin mitä se oikeasti mitoiltaan on.

Suden hetki

Suden hetkeksi mielletään yleensä ajankohtana aamuyön tunnit.  Minä koen suden hetken sellaiseksi, kun ei pääse pakoon pedoilta.  Hautausmaa eri uskontokuntien merkeillä. Suuret kivipaadet ristikkäin, tummanpuhuva taivas ja ylhäältä oikealta tuleva jumalallinen valo, joka paljastaa suden, joka rosoisessa rumuudessaan näyttää säälittävältä, eikä niinkään uhkaavalta.  Tämä teos sisälsi yksityiskohtia, joita jäin pohtimaan, enkä päässyt oikein sisälle. Mutta rakenteellisesti taulussa on hyvä sommitelma suden, kivipaasien, valon, kallioiden ja hautamuistomerkkien osalta.

Laavan maa

Sulaa laavaa puskeva maa, punertavana hehkuva ilmakehä voisi olla varhaisen maankamaran syntyajoilta.  Tämä on uutta syntyvän ja toivon kuvaus.  Ei tullut mieleenkään ajatella maailman loppua, vaan nimenomaan alkua. Vaikka kuumat laavakentät ovatkin hetkelliseksi kuolemaksi kaikelle elolliselle, mitä niiden alle jää.  Ja tässä teoksessa parhaiten tulee esiin taiteilijan vahvuus silkkaa maa-ainesta ja taivasta kuvaamalla luoda vahva tunnelma.

Taina Kemppi (Riihimäki)

Taina Kempin tyylisuuntaus on hyvin selvä, naivismi.  Mutta symboliikka ja teemat tulevat surrealismista.  Mikä on minusta todella kiehtova yhteensovitus.  Tämän taiteilijan teosten selittämätön mystisyys kiehtoi. Ihmisten ja hyönteisten vallankumouksellinen liitto.  Ja koska naivismiin kuuluu huumori, sitä tässä on viktoriaanisen ajan ihmishahmoissa ja hyönteisten yhdistämisessä hienostuneella etiketillä.  Viktoriaaninen aika varsinkin aatelisilla tuo mieleen romantisoidun, vääristyneen luontokuvauksen.  Kauniit puutarhat kukkineen, joissa tietenkin pörrää hyönteisiä.  Mutta taiteilija on vienyt hyönteiset lähemmäksi ihmistä.  Ehkä me olemmekin hyönteisiä, joita me niin monet inhoamme.

Teehetki

Teehetkessä toteutetaan ihmisen itsensä luomia etikettejä.  On pukeuduttu viimeisen päälle hienosti seremoniaan, joka on kuin pakollinen velvollisuus.  Yhdellä osanottajista on hyönteisen kasvot.  Ympärillä pörrää perhosia.  Esirippu on avattu näyttämölle, missä teekutsuseurue esittäytyy.  Tämä on hykerryttävän hauska. 

Sielun sisaret
 

Siamilaiset friikkikaksoset sylissään valtava leppäkerttu, joka näyttää tyytyväiseltä lemmikiltä. Taustalla on kurinalainen tapetti.  Toinen sisar piiloutuu viuhkan taakse.  Sielun ujompi puoli kenties.  Hameen alta pilkistää kuusi kengän kärkeä.  Kolmas sisarko?

Seuralainen
 

Ampiaiset ovat pelottavia, mehiläisiä saalistavia lihansyöjiä.  Joilla on ihmisellekin kivulias myrkkypistin.  Mutta tässä teoksessa ampiainen on kesytetty.  Se on suorastaan kuin suojelija ja paras uskottu.  Melkeinpä paijattava.

Turvapaikka
 

Vedenalainen maailma on aina ollut symboli salaisuuksille.  Ihmiselle vieras maailma.  Mitä vedenneitosiamilaiset suojelevat?  Hyvin sadunomaisen kaunis toteutus.

Sanna Pynnönen (Laukaa)

Tämä taiteilija on itse hyvin perillä teostensa tematiikasta ja merkityksistä. Ehkä minun olisi kannattanut ensin arvioida teokset omin päin, ennen kuin luin taiteilijan omat selitykset. Mutta aloin katsella tauluja sitten ihan omalla silmällä. En voi olla vertaamatta taiteilijaa Frida Kahloon. Varsinkin teos ”En ole enää paikalla” on juuri sellainen. Erittäin runsas symbolismien ja vertauskuvien käyttö tekee maalauksista sisältörikkaita, niin ettei niitä tarvitse erikseen avata katsojalle. Myös surrealismi ja varsinkin Salvador Dalin vaikutus näkyy näissä teoksissa Frida Kahlon ohella.  Kuvakieli on vahvaa.  Metaforia täyteen maalattua.

 Kun en ole enää paikalla

Omakuvassa kroppa hajoaa, halkeilee, reikiintyy, möykkyyntyy. Hallitsematon ja alkeellinen villi luonto puskee esiin tukkana, silmänä.  Jopa universumi on näyttämönä, kun avaruuden hienosti sekatekniikalla luodut tähdet ja galaksi ovat taustana aivoille, jotka ovat kaiken tämän näkyvää maailmaa ajatteleva ja käsittelevä kehto.  Tämä on todella kauniisti toteutettu universumikuvaus yksilötasolla.  Vau.

Depersonalisaatio

Neljän seinän sisällä.  Seinät eivät kuitenkaan kaadu päälle. Vastakkaiset ikkunat aukeavat. Tuuli puhaltaa. Onko se jatkuvan epävarmuuden ja muutoksen tuuli?  Henkilön laihuus herättää kysymyksiä.  Syömishäiriö?  Pääkallokiitäjä on kuoleman symboli.

--------------------------------------------------

Lopuksi kiiitoksen sanat tästä hienosta näyttelystä ja toivottavasti omat näkemykseni ja arvioni teoksista ovat paikallaan. Kaikki neljä taiteilijaa olivat mahtavia!

Taidenäyttelyn katsonut ja itsearvioinut - taidetta itsekin harrastava,

Henna Kalliskota 28.3.2019. Vantaa.

 

 

Mielentaide

Aikaisempia kirjoituksia

Mielentaide

Mielentaide ry on mielenterveyskuntoutujien taideyhdistys, joka toimii vapaaehtoisella työllä valtakunnallisesti. 
Jäsenten yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen luo puitteet taidenäyttelyille ja pientuotemyyjäisille, retki- ja leiritoiminnalle, taiteilu- ja muusikkitoiminnalle sekä toiminnallisille vertaisryhmille. 

Toimintaa keskitetään maakunnittain alueille, joissa on ennestään jäseniä, kuten Uusimaa (toimialueina Helsinki ja Vantaa), Varsinais-Suomi (Turku), Keski-Suomi (Jyväskylä) ja Pirkanmaa (Tampere). 
Mielentaide ry on Mielenterveyden Keskusliiton, Kansalaisareena ry:n ja Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry:n jäseninä. 

Lisätietoa yhdistyksen kotisivuilta http://www.mielentaide.fi, joista linkitys myös yhdistyksen Facebook-sivulle. 

Uusimmat mielipiteet