Tiina Örn

Kaupunkien kylkeen ei voi enää lyödä leimaa

Istun yhdistyksen juhlissa keski-ikäisessä naisseurueessa. Esittäydymme ja tulee puhe kotikaupungeista. Espoolaisia, helsinkiläisiä ja vaasalainen. Kerron asuvani Vantaalla ja seurue hiljenee. Tuumaustauon jälkeen yksi naisista tokaisee, että Keravallakin on ihan kivoja asuinpaikkoja. Kyllä, vaikka ei uskoisi, lisää toinen.

Kaupungeilla on maineensa. Pöytäseurueeni jäsenet eivät kysy minulta enää mitään. Vantaalainen jätetään sujuvasti keskustelujen ulkopuolelle. Se on harmi, sillä minulla olisi rouville kerrottavaa. Pääkaupunkiseudulla tapahtuneen ja tapahtuvan rajun muutoksen myötä alueiden arvottaminen kaupunkien rajojen mukaan ei ole enää yksinkertaista.

Muuttoliikkeen asiantuntija Timo Aro on useassa yhteydessä puhunut mikrosijainnin merkityksen kasvusta. Alueiden profiilien tarkastelussa voidaan kaupunkien, jopa kaupunginosien, rajat unohtaa. Sijainti, sijainti, sijainti ei tarkoita enää kaupunkia, vaan asuinaluetta, jopa korttelia. Niistä löytyy eroavaisuuksia, vaikka kuinka ehkäistäisiin eriytymistä.

Ihmisten arvottaminen ei ole sallittua, ei myöskään asuinpaikan mukaan, mutta alueiden profiilin tunteminen on ainakin asuntojen neliöhintoja määriteltäessä tarpeen.

Mikrosijainnin merkityksen kasvu näkyy neliöhinnoissa. Monessa espoolaiskorttelissa neliöistä maksetaan vähemmän kuin vastaavista asunnoista Vantaalla. Helsingistä voi saada samanikäisen ja -tasoisen asunnon halvemmalla kuin Vantaalta.

Pääkaupunkiseudun kaupungeista löytyy kullekin alueelle vastinparinsa, kaltaisensa. Sen paljastavat jo neliöhintavertailut. Alueiden profiileja arvioitaessa Espoosta löytyy Tikkurila ja Helsingistä Kivistö, Vantaalla on oma Suvelansa ja Jupperinsa.

Alueiden tarkastelussa on perinteisesti otettu huomioon asukkaiden tulotaso ja koulutusaste sekä työttömyysaste. Yhtä hyvin voidaan tarkastella kulkuyhteyksiä, palvelujen kattavuutta, uudisrakennusten määrää ja ulkoilumahdollisuuksia.

Arvottamisen tekee vaikeaksi myös prioriteettien muuttuminen. Moni uutta kotia etsivä koulutettu nuori aikuinen kiinnittää huomiota alueen rentouteen ja siihen, mitä kaikkea on kävelymatkan päässä. Myös elämää nähnyt ja hieman arpinen ilme voi olla alueen valttikortti. Korsosta voi tulla uusi Kallio.

Tiina Örn

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet