Anna Kontula

Joka kurilla kasvaa…

Kaikkihan me olemme sitä mieltä, että ei ole viisasta syödä enemmän kuin tienaa. Muuten velkaantuu. Lopulta velkataakka kasvaa niin suureksi, ettei siitä selviä ilman ulkopuolista tukea tai konkurssia.

Sanotaan, että joillekin eurovaltioille on nyt käynyt näin. Muiden kuin ehkä Kreikan kohdalla väitettä tosin voi myös epäillä: euromaiden suhteellinen velka kun on pysynyt suurin piirtein samoissa viimeiset parikymmentä vuotta. Niin tai näin, viime viikolla euromaat päättivät tehdä velkaantumisesta lopun.

Uusi talouskuri tarkoittaa, että jatkossa jokaisen maan tulee hyväksyttää budjettinsa Brysselissä. Jäsenvaltioiden on kirjattava perustuslakeihinsa velkajarru, siis ettei budjetin alijäämä saa ylittää kolmea prosenttia eikä julkinen velka saa olla enempää kuin 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Tottelemattomille on suunnitteilla automaattisia sanktioita, ehkä sakkomaksuja ja äänivallan menetyksiä.

On selvää, että ajan oloon valtioiden on saatava taloutensa tasapainoon. Talouskuri on siihen huono lääke. Ensinnäkin siksi, että se ei toimi. Tiukan paikan tullen viinimaat keksivät kyllä keinon kiertää säännöksiä, niin ne ovat tehneet tähänkin saakka.

Olutmaissa säännöt taas ohjaavat kansantalouksia kummalliseen suuntaan – eihän maan velkakestävyyttä oikeasti ratkaista mekaanisilla prosenttiluvuilla, vaan se on arvioitava suhteessa lainojen ehtoihin, tuotannon rakenteeseen, talouden suhdanteisiin ja varsinkin velan käyttötarkoitukseen.

Vielä hullummin meidän käy, jos talouskuri todella toimii. Kun lainaraha kielletään, valtioille jää kyllä teoreettinen mahdollisuus valita, haluavatko ne tasata budjettejaan nostamalla veroja vai leikkaamalla menoja.

Eurotalouden pelisäännöt on kuitenkin laadittu siten, että rikkaiden ja suuryritysten verotusta on vaikea nostaa yksittäisen jäsenmaan sisällä. Anonyymin omistamisen, verokilpailun ja veroparatiisien ihmemaassa velkajarru tarkoittaa Euroopan laajuista julkisen talouden leikkausohjelmaa. Tämä puolestaan lisää työttömyyttä ja vähentää kysyntää, jolloin pyörteenä syvenevä taantuma perustelee jälleen uudet leikkaukset.

Uusi uljas kuri pistää epäilemään, eiköhän tässä lopulta ole kyse johdonmukaisesta eurooppalaisten hyvinvointirakenteiden romuttamisesta.

Ilman sokeaa sanktioautomaattiakin globaalit heilahtelut tekevät tasapainoisesta valtiontalouden hoidosta velhojen hommaa.

Anna Kontula

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet