Anna Kontula

Sammakot vaativat ajoitusta

Joillakin suvussani on ilmeisiä yhtäläisyyksiä Mika Kaurismäen Sammakoiden klaaniin: heille elämä on pärjäilyä pienten hämäräpuuhien varassa, ei koskaan kovaa rikollisuutta, mutta aina jotenkin epämääräistä päivästä toiseen junailua.

Näiden siteiden ansiosta olen saanut seurata läheltä ihmisiä, joita huoliteltu ja säntillinen Suomi nimittää ongelmanuoriksi. Löytyy koulupinnausta, päihderiippuvuutta, masennusta, työttömyyttä, teiniraskauksia ja hässäkkää poliisin kanssa. Kuka tahansa tilastotieteilijä olisi ennustanut, ettei näistä taustoista hyvää seuraa.

Ja kuitenkin kaikista noista kauhukakaroista on kasvanut verraten hyvin elämäänsä hallitsevia aikuisia. Eräs pahimmista kapinallisista on nyt aurinkoinen koti-isä. Toinen vaihtoi itsetuhoprojektin väitöskirjaan ja kolmas huumeet kansalaisjärjestöihin. Suurin sankari lienee poika, joka keskeytti ammattikoulun kahdesti mutta aloitti sen kolmeen kertaan – ja osoittautui tutkinnon taisteltuaan ahkeraksi ja pidetyksi työntekijäksi.

Mikä tällaisia ihmeitä saa aikaan? No ei ainakaan se kuri, jota nykynuorilla on kuulemma liian vähän. Kokeiltu on, eikä toimi.

Ulkopuoliseksi leimaamisen kierre alkaa alakoulujen jälki-istunnoista ja puhutteluista. Toisinaan sitä seuraa lastenkoti, joissa kilteinkin tenava oppii yhteiskunnasta vieraantumisen perusteet. Myöhemmin kömmähdykset opiskelussa tai työnhaussa johtavat pitkiin karensseihin eli toimeentulon hyytymiseen. Siitä onkin enää hiirenaskel kulutusluottoihin, joiden tähtitieteelliset perintäkulut viimeistelevät syöksykierteen.

Jokaisella yhteisöllä on marginaalinsa, mutta tämän ryhmän kokoon on mahdollista vaikuttaa. Harva meistä haluaa syrjäytyä pysyvästi, jos tarjolla on vaihtoehtoja.

Meillä kierteen katkaisu on saatu onnistumaan vain yhdellä reseptillä: apua pitää olla tarjolla täsmälleen silloin, kun nuoressa itsessään herää halu muuttaa elämäänsä. Ilman motivaatiota ei apu mene perille. Toisaalta monesti ongelmavyyhti ehtii mennä niin pahaan solmuun, että yksin siitä ei selviä, oli päätös kuinka vahva tahansa.

Auktoriteettien on vaikea niellä sitä, että vanhempien ja viranomaisten avun on tapahduttava nuorten ehdoilla, ei silloin, kun aikuisten maailmasta liikenee aikaa ja määrärahoja. Nuorten epämääräiset ja vaikeasti lokeroitavat tilanteet eivät sovi heidän säntilliseen maailmaansa. On helpompi syyttää nuorten kurittomuutta kuin tarkistaa omia toimintatapoja.

Ja siksi Sammakoiden klaani syntyy yhä uudelleen.

Anna Kontula

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet