Johannes KoromaKirjoittaja on työtä tekevä eläkeläinen.

Hyvinvointi hukassa

Mistään ei vaaleissa puhuttu niin paljon kuin sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamisesta kaikille kansalaisille asuinpaikasta, kuntakoosta tai kustannuksista riippumatta. Mitään ei sen sijaan puhuttu siitä, miten tämän turva rahoitettaisiin.

Koskaan aikaisemmin en ole kesken television suuren vaalikeskustelun sulkenut ruutua turhautuneena. Nyt sen sai aikaan tuntitolkulla jatkunut pikkunäppärä sote-keskustelu.

Käytännössä on yhdentekevää, tuottaako sosiaali- ja terveyspalvelut kunnan vai yksityisen palkkaama terveyskeskuslääkäri. Minulle sopii oikein hyvin, että kunta ne tuottaa, kunhan ne ovat käytettävissä ilman päivien tai viikkojen jonotusta.

Suunnilleen saman verran kummassakin vaihtoehdossa tarvitaan verorahoja. Ja jostain niitä on kunnalle saatava.

Kunta ja valtio saavat palveluihin verorahat vain niin sanotulta yksityiseltä sektorilta. Väheksymättä julkisen sektorin työntekijöiden maksamia veroja, rahat heidänkin palkkaansa tulevat alun perin yksityisistä yrityksistä ja niiden palkansaajilta.

Kannattaa siis olla huolissaan, jos yrityksiltä kerättävät verorahat hiipuvat, kuten nyt on tapahtumassa.

Yritys toisensa jälkeen supistaa tuotantoaan. Teollisuudesta on poistunut 2000-luvulla yli 100 000 työntekijää. Se vaikuttaa suoraan vientiin, tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, nuorten työpaikkoihin ja myös valtion ja kuntien verotuloihin.

Palveluiden kasvu ei ole teollisuuden supistumista kyennyt korvamaan. Ja nyt sielläkin kasvu on pysähtynyt. Mistä siis saadaan rahat kansalaisille tarpeellisiin palveluihin? Nyt ne maksetaan miljardilainoilla ulkomailta.

Verojen korottaminen ei auta, kun veronmaksajien määrä – yritykset, yrittäjät ja palkansaajatkin vähenevät. Loputtomaan verojen korottamiseen näyttää kuitenkin uskoa Suomessa olevan.

Vahvimmin siihen on uskottava kuntien. Ellei kunnallisveroa jatkuvasti koroteta, kaikki kunnat ajautuvat maksukyvyttömyyteen. Nyt puhutaan kuntaveron nostamisesta aikaa myöten jopa viidenneksellä, noin 20 prosentista yli 25 prosenttiin. Se osuu pahasti myös keski- ja pienituloisiin.

Myös työeläkeyhtiöiden on pakko luottaa jatkuviin ”veronkorotuksiin”. Tel-maksujen arvellaan nousevan nykyisestä 22,8 prosentista jopa 26 prosenttiin.

Puolet korotuksesta on palkansaajien maksua. Lisäksi rahoitusmarkkinavero nostaisi tel-maksuja vajaalla prosenttiyksiköllä. Kaikki korotukset lisäävät työn verotusta.

Vain yrityksiltä ja niiden työntekijöiltä saadaan rahat hyvinvointilupauksen toteuttamiseen. Kun kuolemankierre ei näytä hallitusta hetkauttavan, ainakin ammattiyhdistysliikkeen pitäisi opastaa poliitikkoja tämän tärkeän asian ymmärtämisessä.

Rahoitusvajeen tilkitsemiseksi verotusta ei voi kiristää 10 miljardilla eurolla, mutta ei 10 miljardia voi myöskään leikata vaarantamatta hyvinvointiyhteiskuntaa.

Kirjoittaja on työtä tekevä eläkeläinen.

Johannes Koroma

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet