Johannes KoromaKirjoittaja on työtä tekevä eläkeläinen.

”Luomua” myös vanhuksille

Tieto Finlandia-palkinto jaettiin toimittaja Elina Lappalaisen kirjalle Syötäväksi kasvatetut. Perusteluna oli, että hyvällä suomen kielellä kirjoitettiin, millaisissa oloissa kanat, broilerit, siat ja lehmät elävät.

Kirjailija kysyy, tehdäänkö Suomeen eläinsuojelulaki, jossa yhä pyritään vain minimoimaan tarpeetonta kärsimystä, kuten nykylaissa? Vai haluammeko lain, joka takaa eläimille hyvän elämän. Lappalaisen lähtökohta on, että eläimille pitäisi taata mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen, ulkoiluun ja siihen, että niitä ei pidetä kytkettyinä tai häkissä. Kun kahville ja banaaneille on jo sertifikaatit, kirjassa ehdotetaan valvottua hyvinvointimerkkiä, joka takaisi eläimille eläinsuojelulain perustasoa paremmat olot.

Lappalaisen tarkoituksena on saada aikaan keskustelua eläinten hyvinvoinnista, lisätä kuluttajien ymmärrystä siitä, miten eläimet elämänsä elävät ja herätellä ajattelemaan, mitä voisimme tehdä toisin. Elintarvikeyhtiöiltä hän edellyttää avoimuutta, jolla voisi rakentaa kuluttajien luottamusta. Hän arvostelee ruokamainontaa harhaanjohtavaksi ja kysyy, onko joku nähnyt Valion mainoksessa kuvaa hämärän navetan parteen kytketystä lehmästä.

Arvostan suuresti Lappalaisen työtä. Hän puhuu kauniisti ja uskottavasti eläinten hyvinvoinnista. Palkinto on varmasti paikallaan.

Kuunnellessani häntä en voinut olla ajattelematta, koska samanlainen kirja tehtäisiin vanhuksista. Raadin sanoin: Hyvällä suomenkielellä tulisi kirjoittaa, millaisissa oloissa vanhukset elävät. Tulisi kysyä, tehdäänkö Suomeen vanhustenhoitolaki, jossa edelleen pyritään vain minimoimaan tarpeetonta kärsimystä, kuten nykylaissa? Vai haluammeko lain, joka takaa hyvän elämän.

Kirjoittajalle vanhusten arvo olisi periaatekysymys, jolloin lähtökohtana olisi, että vanhuksille pitäisi taata mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen, ulkoiluun ja siihen, että heitä ei suljeta ahtaisiin huoneisiin, pidetä virikkeettöminä ja vuoteeseen kytkettyinä. Vanhustenhoidolle ehdotettaisiin hyvinvointimerkkiä, joka takaisi lain perustasoa paremmat olot.

Kirjailija voisi paljastaa vanhustenhoidon armottoman todellisuuden.”

Lainaan edelleen Lappalaisen sanoja hieman muokaten: Tarkoituksena on saada aikaan keskustelua vanhusten hyvinvoinnista, lisätä ymmärrystä siitä, miten omaisemme ovat elämänsä eläneet ja herätellä ajattelemaan, mitä voisimme tehdä toisin. Yhteiskunnalla olisi vielä kehitettävää avoimessa toiminnassa ja luottamuksen rakentamisessa. Toistaiseksi hoitotalojen mainonta on pikemminkin harhaanjohtavaa. Vai oletko joskus nähnyt mainoksessa kuvaa hämärän huoneen vuoteeseen kytketystä vanhuksesta?

Kirjailija voisi paljastaa vanhustenhoidon armottoman todellisuuden. Se olisi yhteiskunnalliselta sanomaltaan vuoden painavin kirja, kuten Tieto Finlandian jakanut politiikantutkija Ville Pernaa perusteli Lappalaisen palkitsemista.

Johannes Koroma

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet