Johannes KoromaKirjoittaja on työtä tekevä eläkeläinen.

Potilaan pakko-ohjaus vai palvelu?

Väittely terveydenhoidon uudistamisesta on kuin keskustelu julkisesta liikenteestä: onko pakotettava kaikki käyttämään sitä kieltämällä muut vaihtoehdot vai houkuteltava siihen parantamalla palvelua.

Kun ihmetellään, miksi ihmiset valitsevat yksityisen lääkäripalvelun mieluummin kuin julkisen, vastaus on palvelu. Jos haluaa nopeasti hoitoa ja takaisin työhön, se harvoin onnistuu terveyskeskuksissa. Ja palvelukin tuntuu onnistuvan yksityisellä puolella helpommin kuin julkisella, vaikka lääkärit ovat usein samoja.

Vaikka julkisellakin puolella on erinomaista palvelua, se ei näytä aina ulottuvan terveyskeskuksiin. Minäkin käyttäisin terveyskeskusta flunssan, astman ja muiden oireiden hoitoon, mutta minua ei sinne huolita, kun en ole kiireellistä hoitoa tarvitseva potilas.

Terveyspoliitikot kutsuvat sitä ohituskaistaksi. Ohituskaistalla hoidetaan työterveyshuollon asiakkaiden ja opiskelijoiden terveyspalveluita sekä vakuutetut asiakkaat. Yhteen laskien epätasa-arvosta taitaa nauttia enemmän kuin puolet kansasta.

Kun hyväosaisten terveyttä hoidetaan paremmin, mikä estää kohentamasta huono-osaisten palveluita? Olisiko se kuntien ja valtion rahapula?

Hurjimmissa puheissa ohituskaista vaaditaan suljettavaksi tai ainakin Kelan tuki poistettavaksi, jotta useampi kulkisi julkista kaistaa lääkäriin. Se ei riitä. Tuskinpa työntekijät luopuisivat työterveyshuollosta vain tasa-arvon nimissä. Se olisi kuin tasasuuruinen eläke, josta kuitenkin maksetaan tulojen mukaan. Tarvitaan myös parempaa palvelua ja yhteistyötä.

Hyksin yksityisklinikan perustelu on kiinteistö- ja laiteinvestointien tehokkaampi käyttö. En ole oikein oivaltanut sitä. Samaan päästäisiin tekemällä töitä kahdessa vuorossa – silloin kun ei päivystetä.

Iltavuorosta voisi maksaa vähän paremmin, jolloin lääkärit ja hoitajat tienaisivat sen, mitä he nyt hakevat tekemällä toisen työvuoron yksityisellä asemalla. Mutta se ei taida sopia työntekijöiden ammattiliitoille ja asenteille.

Evan tuoreessa raportissa todetaan suomalaisen elävän vähemmän terveitä vuosia kuin romanialaisten. Nykyisen järjestelmän tehostaminen toisi lisää terveitä vuosia ja miljardin säästöt. Kannattaa huomata, ettei se edellytä yksityistämään palveluita. Potilaan kokeminen asiakkaaksi ja hoidon palveluksi riittäisi.

Nykyistä työnjakoa moititaan siitä, että helpot flunssapotilaat, tulehdukset ja pienet tapaturmat hoidetaan yksityisellä rahalla ja vaikeat sairaudet ja tutkimukset julkisella rahalla. Sitä voisi kutsua myös keskittymiseksi ydinosaamiseen. Nopea hoitoon pääsy ja töihin paluu on yhteiskunnalle edullisinta, kun työteho paranee ja verokertymät kasvavat.

Yksityisen palvelun käyttäminen säästää julkisia kuluja, sillä kelakorvaus ei kattaisi terveyskeskuksen hoitokustannuksia. Järjestelmän vuoksi hoitoa odottava potilas on yhteiskunnalle kaikkein kallein. Vain sairauden ennalta torjuminen on vielä edullisempaa. Siihenkään ei näytä riittävän rahaa.

Kun hoitoketjut katkeilevat ja potilasta pallotellaan paikasta toiseen ”keskeneräisenä tuotteena”, syynä ei ainakaan ole yksityinen palvelu. Järjestelmää olisi ohjattava yhtenä kokonaisuutena, mutta miten, kun siitä päättää kaksi ministeriä, 20 keskussairaalaa, 400 kuntaa ja muutama sata aluesairaalaa, Kansaneläkelaitos, vakuutusyhtiöt, säätiöt ja yksityiset pääomasijoittajat ja niiden poliittinen hallinto?

Johannes Koroma

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet