Johannes KoromaKirjoittaja on työtä tekevä eläkeläinen.

Eloonjäämisvara

Amerikassa on myyty tämän syksyn aikana eloonjäämispakkauksia enemmän kuin koskaan. Asiakkaiden määrä on moninkertaistunut ja varsinkin varakkaat ihmiset ostavat tuhansilla dollareilla ruokapakkauksia, joilla koko perhe selviää usean viikon ajan. Kauppiaat kertovat ihmisten pelkäävän, he eivät tiedä, mihin maa ja maapallo ovat menossa.

Samantapaisia ohjeita antoivat pelastusviranomaiset suomalaisillekin äskeisen myrskyn ja sähkökatkosten seurauksena. Samoja ohjeita he antoivat jo aikaisempienkin myrskyjen jälkeen. Nyt siis voidaan vain ihmetellä, miksi suomalaiset eivät tottele heitä.

On vaikea ymmärtää, miten nyt koettu tilanne voi olla yllätys niin sähkö- ja puhelinyhtiöille kuin viranomaisillekin. Tietysti se kertoo vankasta uskosta nykyaikaisen teknologian haavoittumattomuuteen. Kansalaisilta sellaisen utopian voi hyväksyä, mutta yrityksiltä ja viranomaisilta se on osoitus kelvottomasta suunnittelusta ja virkavirhe, lähes rikollinen laiminlyönti. Turha kysyä, miten paljon pahempi tilanne olisi ollut normaalin pakkaskauden vallitessa.

Vain puolustusvoimat näyttää varautuneen kunnolla poikkeusoloihin. Niiden suunnittelussa täytyy aina lähteä poikkeustilanteista, jollaisesta nyt koetut sähkökatkot ovat vaatimaton esimerkki. Silti oli vaikea ymmärtää, että puolustusvoimien apuun turvauduttiin kovin myöhään, vasta kun ongelmat olivat sietämättömän suuria.

Mitä pelastustoimesta vastaavat viranomaiset ovat tehneet viime vuosien aikana, kun näin ilmeiseen ja yksinkertaiseen, eikä edes kovin laajamittaiseen häiriöön ei ole varauduttu. Entä jos myrsky olisi kulkenut koko maan läpi vielä vähän voimakkaampana ja lumisateen vahvistamana. Kaikissa tuntemissani valmiusharjoituksissa ensimmäisiä tehtäviä on viestiyhteyksien ja sähkönjakelun varmistaminen – jopa tahallisen sähköshokin varalta. Viesti siitä ei näytä kuitenkaan siirtyneen siviilipuolelle.

Yhteiskunnan täydellinen haavoittuvuus sähkönjakelun keskeytyessä ei pitäisi olla yllätys kenellekään. Silti se pääsi yllättämään. Kun tapaninpäivänä lähdin ajamaan Turunväylää ulos Helsingistä, valot loppuivat täydellisesti kehäkolmosella. Seuraavat valot heijastuivat taivaanrantaan Lohjan tienoilla ja vasta Salo oli valaistu. Toistasataa kilometriä eteläisintä ruuhka-Suomea oli täysin pimeänä taajamat mukaan lukien. Meidät kansalaiset on totutettu ajattelemaan, että aina on joku kauppa auki, kun lisäruokaa tarvitaan. Ja aina netistä ja matkapuhelimilla löytyy apu, kun sitä tarvitaan. Nyt ei avoinna ollut edes huoltoasemia.

Sähköyhtiöitä voi arvostella linjojen heikosta suojauksesta, puhelinyhtiöitä vaatimattomasta varautumisesta sähkön katkeamiseen ja viranomaisia valmistautumattomuudesta omien yhteyksien toimimattomuuteen. Kun tieto ei kulje, pelastus- ja korjaustoimet takkuavat. Poliitikotkin ovat vasta nyt heränneet arvostelemaan omia unohdettuja päätöksiään.

Ilmeisesti viranomaisten mielestä jokainen suomalainen talous pitää velvoittaa hankkimaan varavoimaa ja viikon kuivamuona- ja vesiannokset koko perheelle, kun sähkö- ja puhelinyhtiöitä ei ole voida velvoittaa parempaan varautumiseen. Jokaisen terveyskeskuksen ja vanhusten hoitolaitoksen pitäisi tehdä varasuunnitelma vuorokauden sähkökatkoksen varalta tilanteessa, jossa myös kunnan ja naapurikunnankin sähkönjakelu on poikki eikä apua sieltä saa.

Sisäministerin velvollisuus on nyt arvioida riittävän perusteellisesti miten tällaisiin tilanteisiin tulee jatkossa varautua, sillä tämä tuskin jää viimeksi puita katkovaksi myrskyksi Suomessa. Vai uskotaanko, että jää?

Johannes Koroma

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet