Matti Putkonen

Holhottavana on hyvä olla?

Missään muussa Euroopan maassa ei säädetä niin paljon lakeja kuin meillä. Näin todetaan Evan raportissa ”Holhouksen alaisena”. Sotien jälkeen meillä on säädetty yli 73 000 säädöstä. Säädöskokoelma-julkaisusarjassa on yhteensä yli 182 000 sivua.

Historioitsija Tacitus totesi: ”Mitä turmeltuneempi valtio, sitä enemmän lakeja.” Onko Suomi näiden lukujen valossa Euroopan turmeltunein valtio vai ovatko puoluekoneistomme johtajat kontrollifriikkejä kaikki tyynni? Jätän päätelmän tekemisen lukijoille. Huomioitavaa on, että vuosien 1945–2002 aikana peräti 88,5 prosenttia lainsäädännöstä hyväksyttiin Arkadianmäellä ilman äänestystä.

Arkadianmäen kansankynttilät perustelevat asian kuin asian aina EU-direktiivien velvoitteilla. Se on itsensä pettämistä tai laiskuutta tai molempia. Direktiivi on vain tavoitetaso, josta tulee laki vasta kansallisen sovellutuksen kautta. Tämä sovellutusvaihe jää suomalaisessa demokratiassa toteutumatta lähes kaikissa elämää säätelevissä säännöksissä. Veneitä ei saa tervata. Rantakalliolla perattua ahventa ei saa syödä ja eikä se kelpaa edes Kuopiolaisen Hanna Partasen kalakukon täytteeksi. Kurkun käyryysdirektiivistä ja leikkipuistotätien leikkiohjekirjasäännöksestä puhumattakaan.

Suomalaisen mammuttimaisen säännöstökokoelman ääressä on syytä pitää hartaushetki, jos ihmettelee, miksi yritykset karkaavat muille maille. Suomalainen yritysinvestoija on saanut vasta ensimmäiset lupaproopuskansa, kun samaan aikaan investointipäätöksen tehnyt venäläinen tai kiinalainen tehtailija sanoo jo ensimmäiset alkoholiongelmaiset irti.

Nämä ylimääräiset hallinnolliset kustannukset maksavat suomalaisille yrityksille 3–4 miljardia euroa vuositasolla. Jos nämä turhanpäiväiset kontrolloivat byrokratiakulut edes puoliteltaisiin, niin kustannuskilpailukykymme paranisi huomattavasti ilman palkanalennuksia.

Metallin legendaarinen ex-puheenjohtaja Per-Erik Lundh yritti opastaa suomalaisia virkamiehiä ja muita toimijoita EU:n säännösten eurooppalaiseen tulkintaan. Tehdään niin kuin ranskalaiset Lyonin konepajalla. Kun tulee uusi EU- direktiivi, niin tehtaanjohtaja ja pääluottamusmies käyvät sen kiinnittämässä ilmoitustaululle. Sitten he pitävät hiljaisen hetken ilmoitustaulun edessä ja palaavat töihinsä. Hommat jatkuvat kuten ennenkin.

Työmies

Matti Putkonen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet