Matti Putkonen

Epäonnistutaan kaikki

Me ollaan kaikki epäonnistujia -yhteislaulu kaikuu senaatintorilla pääministeri Jyrki Kataisen ja ministeri Jutta Urpilaisen toimiessa esilaulajina. Suomen liput liehuvat. Todellinen hurmos vallitsee suuressa kansanjuhlassa.

Vietetään ensimäistä kansallista epäonnistumisen päivää. Tästä 13.10. vuosittain vietettävästä päivästä tulee – totta kai – myös kansallinen liputuspäivä ja jatkossa palkallinen vapaapäivä.

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki paljastavat punasinivihreän verhon alta kansallisen itkumuurin. Fanfaarien jälkeen hallituspuolueiden puheenjohtajat polvistuvat käsi kädessä vuodattamaan krokotiilinkyyneleitä.

Me ollaan kaikki epäonnistujia, kun oikein kansan silmiin katsotaan. Me ollaan vaalien hävinneitä ihan jokainen.

Kyyneleet kuivataan ja noustaan puhujalavalle. Seuraa epäonnistumisten manifestin julistaminen: – Jatkamme epäonnistumisten sarjaa. Tulemme varmasti epäonnistumaan ainakin euron pelastusoperaatiossa, valtion talouden tasapainottamisessa ja seuraavissa kunnallisvaaleissa. Tämän me lupaamme, vannovat ministerit yhteen ääneen sormet hallitusohjelman päällä.

Seuraavaksi siirtyvät kansallisen epäonnistumisen itkumuurin juurelle UPM:n, Stora Enson ja Nokian nykyiset ja edelliset pääjohtajat. Tuhannet irtisanotut kerääntyvät heidän ympärilleen kannustustaputuksiin. Tosin näiden suuryritysten pois potkittujen katseet ovat nauliutuneet johtajien takataskusta pullottaviin viime irtosanomiskierroksenkin lihottamiin optiotilipusseihin.

Hurmoksen keskellä jää huomaamatta vaatimattoman yksinäisen hahmon kojunpystytystoimet. Väyrys- Paavohan siinä virittelee kansalaisnimenkeräystään, jossa vaaditaan kautta aikojen suomalaisista eniten epäonnistuneimman patsasta.

Kuka sen ansaitsee? Väyrysen Paavon näkemys on tässäkin projektissa selvä. Aamulla kylpyhuoneen kokovartalopeilihän sen Paavolle kertoi.

Asiaa ilman ilkikurisuutta tarkasteltaessa siinä voi olla järkeäkin. Kunhan siitä ei tehdä rippituolia, jossa käynnin jälkeen voidaan jatkaa epäonnistumisten sarjaa maksattamalla kansalaisille niistä koituvat laskut.

Tarvitsemme asenteen ja ilmapiirin, jotka tukevat kansakuntamme riskinottajia, päivän manifestissa sanotaan. Toivottavasti tämän ymmärtävät jatkossa paremmin pörssiyhtiöiden johtajat. Silloin ei joka pörssinotkahdusta korjattaisi työväen irtisanomisilla.

Toivottavasti epäonnistumisen päivä -teemasta ei tule myöskään uutta poliittista mantraa, jota hoetaan päivät pääksytysten. Jos näin kävisi, niin löytyisi ainakin kansalaisten hyvin tuntema yksi henkilö, joka toteaisi:

– Minä kerran luulin… Sivistyneet arvaukset tästä henkilöstä voi lähettää tämän lehden toimitukseen.

Matti PutkonenTyömies

Matti Putkonen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet