Rahan Perässä

Vakuushuijaus jatkuu edelleen

Poliittinen peli tuli Jutta Urpilaiselle todella kalliiksi. Demarit saivat äänisaaliin eduskuntavaaleissa, kun he lupasivat Kreikka-lainoille vakuudet. Näin demarit yrittivät estää perinteisten kannattajiensa valumista perussuomalaisten leiriin. Urpilainen voitti ääniä, mutta kävelytti suomalaiset kaksin jaloin vakuusmiinaan. Suomen Kreikka-vakuudet ovat yhtä luotettavia kuin YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa. Saamme luotettavuutta, varmuutta ja uskottavuutta ihan niin paljon kuin itse jaksamme uskoa. Mikään muu EU-maa ei vakuuksiin luota. Tavara, jota vain yksi haluaa, ei voi olla erinomaisen hyvä. Vakuuksien kallein osa liittyy väärään uskoon Kreikalle lainaamiemme rahojen turvaamisesta.

Suomalaiset poliitikot nuravat makeasti Espanjan, Italian, Ranskan ja Puolan johtajille, kun nämä kiristävät EU-päättäjiä oman maansa sisäpoliittisin perustein.

Pääministeri Paavo Lipposen (Sdp.) ja Matti Vanhasen (Kesk.) aikana Suomen periaatteisiin kuului sisäpolitiikan ja europolitiikan pitäminen erillään. Näin Suomi hyväksyttiin EU:n sisäpiiriin ja painoarvomme päätöksenteossa oli väkilukuamme suurempi. Myös presidentti Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen ovat tukeneet samaa linjaa.

Tämä periaate on nyt hylätty. Sen seurauksena EU:n mallioppilaana ollut Suomi sai vakuuskiistassa kunnon näpäytyksen, joka osoitettiin ennen muuta luokanopettaja Jutta Urpilaiselle.

EU:n muut valtiovarainministerit kasvattivat kovalla kädellä kokematonta poliitikkoa ja taitamatonta ministeriä. Jos pelaa kovaa, myös muilla pelaajilla on lupa taklata.

Vakuusfarssi auttaa Kreikkaa

Urpilaisen vaatimat takuukset merkitsevät sitä, että Kreikan avustuspaketti toteutuu. EU voi nyt toden teolla yrittää kapseloida Kreikan pankkikriisin ja saada lisäaikaa Kreikkaa luotottaneiden saksalaisten, belgialaisten ja ranskalaisten pankkien pääomittamiseen.

Euroopan talouden todellisena uhkana on velkakriisin leviäminen Italiaan ja Belgiaan. Suomen vakuuspeli saattoi hidastaa näitä toimia useilla kuukausilla.

Vakuuskeinottelun hyväksymisellä pääministeri Jyrki Katainen (Kok.) sai demarit taivuteltua tukemaan Kreikan-tukipakettia ja auttamaan eurooppalaisen pankkikriisin ehkäisemisessä. Urpilaisen takuusvaatimus oli Kataisen hallituksen syntymisen tärkeimpiä ehtoja (http://www.vn.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf332889/fi.pdf ).

Suomen saamat vakuudet ovat kuitenkin vain yksi askel eurooppalaisessa rahapelissä. Seuraavaksi EU:n komissio ehdottaa ns. eurobondien käyttöönottoa. Niiden ajatuksena on koota EU-maiden lainatarpeet yhdeksi suureksi potiksi, joka myytäisiin arvopapereiden (bondien) muodossa sijoittajille. Kun eurobondien markkinat olisivat valtavat ja bondit helposti myytävissä ja ostettavissa, euromaiden rahantarve olisi nykyistä turvatumpi.

Hankkeen kääntöpuolena on yhteisvastuu veloista. Kaikki EU-maat vastaisivat yhdessä veloista. Jos Kreikka, Espanja, Irlanti tai Italia ei pystyisi tai haluaisi maksaa omaa velkaosuuttaan, muiden olisi pakko maksaa. Eurobondien myötä Suomelle tulisi lisää velkavastuuta, joihin ei liittyisi mitään vakuutta.

Pahinta eurobondeissa on yhteisvastuun periaate, jonka turvin Etelä-Euroopan maat saattaisivat jatkaa leväperäistä taloudenhoitoaan ilman pakkoa supistaa julkista velkaansa ja tuhlaamista.

Kreikka ei maksa velkojaan

Yhä todennäköisempää on, ettei Kreikka pysty maksamaan kaikkia velkojaan.

Tällöin Suomi joutuu joka tapauksessa Kreikan velkojen maksumieheksi. Tähän mennessä lainatut 1,4 miljardia euroa menetetään, sillä vakuudet koskevat vasta ensi vuonna myönnettäviä uusia lainaeriä. Jos vakuudet joskus saataisiin, niiden aika koittaisi 15-30 vuoden kuluttua. Vakuuksien tylyillä ehdoilla EU-maat rankaisivat Suomea ja tekivät samalla vakuudet käytännössä arvottomiksi. Käytännössä Suomi ei voi laskea mitään takuuksien varaan, koska takaisin saannin ajankohta on kaukana tulevaisuudessa.

Suomen saatavat muuttuvat entistä epävarmemmiksi, jos Suomi joutuu sitoutumaan eurobondeihin.

Käsittämättömät takuusehdot

Normaalisti velallinen maksaa kaikki vakuuksiin liittyvät kustannukset. Nyt sen tekee luotonantaja eli Suomi (http://www.talouselama.fi/uutiset/jotenkin+nama+suomen+vakuudet+eivat+ku... ).

Tämä on pankkiammattilaisten mielestä uskomaton silmänkääntötemppu. Siksi kyseessä eivät olekaan vakuudet, vaan Urpilaisen nimittämät takuukset. Urpilainen keksi takuus-nimityksen eduskuntavaalien alla, kun hän tuntenut taloustermejä eikä hallinnut vakuuksien ja takuiden ongelmatiikkaa.

Euroryhmän puheenjohtaja luxemburgilainen Jean-Claude Junckersin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Claude_Juncker ) puheesta paistoi selvästi viesti kaikille eurooppalaisille perussuomalaisittain ajatteleville. EU ei tule hyväksymään mitään poikkeusjärjestelyjä, eikä varsinkaan Timo Soinin kaltaisesti ajatteleville poliitikoille. Junckers rinnasti näin Urpilaisen soinilaisten europoliitikkojen joukkoon, mikä tulee merkitsemään valtiovarainministeri Urpilaiselle yksinäisiä aikoja EU:n tärkeissä kokouksissa. Huomionarvoista on, että myös muiden euromaiden sosiaalidemokraatit tyrmäsivät Urpilaisen vakuushankkeen täysin järjettömänä.

Rahan Perässä

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet