Rahan Perässä

Urpilainen pannaan tilille puheistaan

Jutta Urpilainen ei ole tunnustanut, että hän puhui puuta heinää ennen vaaleja. Hän vakuutti, että talouskasvu jatkuu, leikkauksia ei tarvita ja kaikki menee hyvin. Vasemmistoliitto ja osaksi myös persut olivat samaa mieltä. Lähes puolet äänestäjistä uskoi, että hyvin menee. Kreikan kriisistä kehittynyt pankkikriisi ja koko Eurooppaa koetteleva rahapula leijuivat uhkana taivaalla jo eduskuntavaalien alla. Urpilainen kuitenkin sulki silmänsä ja äänestäjiensä silmät mustilta pilviltä ja samalla taloutta korjaavat päätökset jätettiin tekemättä. Valtiovarainministerin pitäisi kantaa vastuunsa vääristä puheistaan, kertoa koko totuus ja käynnistää suomalaisen velkakierteen katkaiseminen. Taloustilanne pakottaa vielä muutkin poliitikot tilille puheistaan.

Jutta Urpilainen haukkui ennen eduskuntavaaleja silloisen pääministerin Mari Kiviniemen ja valtiovarainministeri Jyrki Kataisen pelottelijoiksi. "Mielestäni tämä keskustelu siitä, että Eurooppa olisi ajautumassa uuteen lamaan ja taantumaan on poliittista pelottelua ennen vaaleja." (HS 84.2011).

Vihreiden puoluesihteerillä Panu Laturilla oli selvä mielipide Urpilaisen puheista "Jos Sdp on tosissaan, linja osoittaa suurinta vastuuttomuutta mitä olen puolueelta nähnyt. Silloin kyseessä on poliittisten irtopisteiden kalastelu koko Euroopan unionin kustannuksella" (HS 84.2011).

Urpilaisen arviot ovat osoittautuneet katteettomaksi haihatteluksi. Äänestäjät tulevat vielä kysymään Urpilaiselta, johtiko hän äänestäjiä tarkoituksellisesti harhaan.

Työurien pidentäminen eläkeikää nostamalla oli Kiviniemen hallituksen perusratkaisu talouden suuriin ongelmiin. Urpilainen tyrmäsi tämänkin hankkeen. Hän ilmoitti, etteivät demarit istu hallituksessa, joka nostaa eläkeikää. Tämäkin harhaoppi on paljastumassa täydelliseksi kuplaksi.

Eläkkeistä tulee uusi murhe

Eläkeyhtiöiden sijoitustuottojen lasku vaikuttaa nopeasti ja pitkällä aikavälillä suomalaisten ostovoimaan. Hitaan talouskasvun kautena sijoitustuotot pysyvät matalina, mutta suomalaiset ikääntyvät kaiken aikaa eli eläkerahan tarve kasvaa. Eläkerahaa kertyy aikaisempaa vähemmän myös siitä syystä, että työttömyys on nousussa. Eläkemaksut peritään jokaisen työntekijän tilipussista.

Eläkkeiden nykytason säilyttäminen edellyttäisi eläkemaksujen tuntuvaa korottamista, mikä leikkaisi palkansaajien käteen jäävää rahaa.

Tämän perusteella joudutaan miettimään uudelleen eläkeiän nopeaa nostamista. Työurien pidentäminen vähentäisi eläkemonoa ja samalla hillitsisi eläkemaksun korotuksia.

Poliitikot joutuvat tilille

Taloustilanteen nopeat muutokset ovat kuin nopeutettu filmi, jossa tapahtumat kelataan eteenpäin pikavauhdilla. Tavallisesti poliitikot joutuvat selittelemään talouspuheitaan vasta vuosien kuluttua. Euroopan velkakriisin kehittyminen on kuitenkin muuttanut tämän pelin sääntöjä. Poliitikon ura voi loppua lyhyeen, kun hänen taitamattomuutensa ja väärät puheensa paljastuvat.

Urpilaisen löysistä vaalilupauksista on vasta runsaat puoli vuotta. Tosiasioiden paine pakottaa kuitenkin hänet äänestäjien eteen tunnustamaan virhearviointinsa hyvinkin pian. Hän yritti lievittää vääriä ennusteitaan neuvottelemalla Suomelle Kreikka-lainojen takuukset, joiden arvo tiedetään vasta 20–30 vuoden kuluttua.

Takuuksiin käytettiin runsaasti neuvotteluaikaa ja voimavaroja, jotta Urpilaisen kasvot olisi voitu pelastaa.

Mikäli Kreikka asetetaan velkasaneeraukseen ja Kreikalle rahaa lainanneet pankit menettävät 50–60 prosentti rahoistaan, Suomen takuukset eivät estä eurooppalaisen kriisin leviämistä.

Rahan Perässä

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet