Tosielämän prinsessat

Olin taas vaihteeksi pikkukakaran kanssa terveysasemalla ja lueskelin aikani kuluksi odotushuoneeseen tilattuja naistenlehtiä.

Ei olisi kannattanut. Suoni oli katketa päästäni, kun taas kerran tajusin, missä jamassa vastakkaisen sukupuolen henkinen tila on. Kaaoksessa.

Mitä mieltä miehet ovat karvaisista naisista? Mikä avuksi, kun sinkkunainen rakastuu varattuun mieheen? Miksi syöminen ahdistaa? Mitä mies haluaa sängyssä?

Häh?

Samat jutut toistuvat naistenlehdissä viikosta toiseen, eikä maailmasta tule valmista. Eikö nyt jokaiselle tytölle ja naiselle ole jo selvää, voiko sukkahousut jalassa tulla raskaaksi vai ei.

Naistenlehtien horoskoopit ne vasta jotain ovatkin: Huomenna tapaat unelmiesi prinssin...

Huh huh!

Ja sitten naistenlehdissä on tietysti sivukaupalla tätä prinsessaosastoa, joka koukuttaa naiset väittämällä, että jokainen suomalainen tyllerö ja lyllerö voi olla omalla tavallaan prinsessa.

No voi tietysti. Kaduthan ovat täynnä näitä kotikutoisia prinsessoja, jotka rankkasateessa paahtavat menemään tupakka huulessa, tukka hapsottaen ja tuulipuku kahisten.

Siinä ei muutama liikakilo yhtään haittaa, kun usko luonnolliseen kauneuteen on riittävän vahva ja naamassa on pakkelia, joka on levitelty tismalleen lehden antamien ohjeiden mukaan.

Unelmien prinssi ei ehkä tule huomenna eikä ylihuomennakaan vastaan – lupauksista huolimatta – mutta älkää leidit masentuko. Tulee se huominen ylihuomisenkin jälkeen.

Haluatteko muuten tietää, mitä mieltä miehet ovat karvaisista naisista? Se selviää lukemalla naistenlehtiä.

Eri tasoilla rönsyilevän pöheikkö-keskustelun tiivistää erässä lehdessä nelikymppinen Timppa, jonka mukaan ”Naisen ei tarvitse olla posliini ja kainalokarvojakin saa olla, kunhan ne eivät tursua. Viikset ovat kuitenkin pahat”.

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet