Esitys: Kaksi suurkuntaa tai viisi aluekuntaa

On päivänselvää, että pääkaupunkiseudulle tarvitaan jonkin sortin metropolihallintoa. Nykyinen tilanne, että työpaikat ovat Helsingissä ja edulliset asunnot kaukana Keravalla, Kirkkonummella ja Mäntsälässä on silkkaa ihmisten ja kansantalouden haaskuuta. Laskin että pelkästään helsinkiin muista kunnista pendelöinti haaskaa noin 9,6 miljoonaa täyttä työpäivää vuodessa. Kunkin Helsinkiin pendelöijän (joita on 160.000) omaksi osaksi tulee 60 täyttä työpäivää vuodessa liikenteessä istumista. Järjetöntä ajanhukkaa! Monille kaksinkertaisesti vuosilomansa verran istumista! Jos minimoidaan nykyinen kuntien välinen kilpailu hyvistä veronmaksajista ja hyvistä yrityksistä, niin työmatkaliikenteeseenkin tulee järkeä. Voidaan ohjata työvoimavaltaiset yritykset julkisen liikenteen helposti tavoittaviin solmukohtiin (esim. Tikkurila, Myyrmäki, Leppävaara). Voidaan kaavoittaa edullisia asuinalueita riittävän lähelle työpaikkoja. Voidaan tasata sosiaalisia kustannuksia, niin ettei jokin entinen kunta joudu kärsimään sosiaalisen asuntotuotannon tuottamista 'pienemmistä' veronmaksajista tai lapsivaltaisen alueen aiheuttamista päiväkoti- ja koulukustannuksista. Metropolin idea on juuri se, että se helpottaa arkielämäämme ja tasaa sosiaalista vastuuta. Erittäin tervetullut idea! Mikä tässä nyt sitten on niin vaikeaa? No kun kunnanjohtajat, ja virkamiehet, ja kaupunginhallitukset jne jne, pelkäävät omien palliensa puolesta. Anteeksi vain pallit, te kuulutte menneisyyteen. Nykyajan johtaminen on yhteisöjohtamista ja verkostojohtamista ja laajaa yhteistyötä ilman palleja ja pokkurointia. Helpoiten se onnistuu, kun rakenteet eivät sitä ehdoion tahdoin estä ja haittaa. Joten terveyuloa metropoli - kunhan muoto on sellainen, että reuna-alueetkin pääsevät päättämään asioista!

JOHTAMISTA ja OHJAILUA... sitähän sillä metropolihallinnolla halutaan. Perussuomalaisempi ratkaisu on, että ihmiset päättävät itse asioistaan - siksi kunnallisella itsehallinolla on itseisarvo

Nimen omaan vahva metropolihallinto tarkoittaa ihmisten itsepäätäntää. Kun vaaleilla valitut edustajat päättävät, se on ihmisten itsepäätäntää, eikös? Jos tulee jättikunta, niin toki välttämättä silloin tulee myös aluevaltuustot. Jos taas ei tule jättikuntaa, tulee kuitenkin laajemman alueen asioista (maankäyttö, kaavoitus, asuntorakentaminen, liikenne mm.) päättävä valtuusto, joka ei koostu virkamiehistä, vaan edelleen ihmisten valitsemista edustajista. Edustajien välityksellä ihmiset kunnissakin päättävät.

Kahden suurkunnan malli sopii 1800 -luvulle, jolloin Helsingin niemen eteläosassa oli keskikokoinen kaupunki, jota ympäröi laajat maaseutualueet. Kahden suurkunnan mallissa unohdetaan kokonaan, että tärkein raideväylä on Helsinki - Hyvinkää -rata, jonka varrelle huomattava osa asutuksesta ja työpaikoista on ryhmittynyt. Lisäksi siinä sivuutetaan lentoaseman ympärillä jo oleva ja Kehäradan alueen valmistumisen myötä huomattavasti vahvistuva työpaikka- ja asuinalue. Lentomelua välttävät, mutta Kehäradan uusissa työpaikoissa työskentelevät muuttavat lentokenttäalueen pohjoispuolelle - uuden Suur - Helsingin ulkopuolelle.

Tahtoisin kovasti tietää millä perusteilla liitettävät kunnat on valittu. Aluekuntamalli on ainakin yhdyskuntarakenteen kannalta täysin käsittämätön. Espoon ja Vihdin välissä on Nuuksion kallioylänköalue, joka eristää ehdotetun aluekunnan osat tehokkaasti toisistaan. Sipoon lounaisosat ovat samantapaista jyrkkää kalliomaastoa kuin Nuuksio, joten sinne Helsingin taas on turha uneksia laajenevansa, ainakaan ilman tonnikaupalla dynamiittia. Kahden suurkunnan mallia en missään nimessä kannata, koska siinä päätöksentekijöiden on käytännössä pakko ryhtyä kokopäiväisiksi tai mitään ei koskaan saada päätettyä.

On erittäin ikävää, että näyttää siltä, että esittelyssä on jätetty kokonaan huomioitta vähäisten kuntaliitosten malli. Tässä esitetyssä mallissahan ei vielä oteta kantaa metropolihallintoon, joka jouduttaisiin joka tapauksessa ottamaan ainakin viiden kunnan mallin päälle - kun nimenomaan kaavoitusasioissa yhteistyön kanssa on ongelmia ja "kermankuorinta" on yksi iso syy yhteiselle hallinnolle, Espoon, Vantaan ja Helsingin erottaminen toisistaan vähän isommiksi kilpaileviksi kunniksi ei ole järkevä. Viiden kunnan malli vaatisi tuekseen silti metropolihallinnon, jos haluttaisiin oikeasti päästä alkuperäisiin tavoitteisiin paremmasta seudullisesta suunnittelusta. Tästä päästäänkin siihen ongelmaan, että esitetyt kunnat ovat niin isoja, että niistä tulee väistämättä byrokraattisia. Tämä hukkaa resursseja ja hankaloittaa päätöksentekoa ja kuntalaisen elämää. Kuitenkin jos viiden kunnan mallissa joudutaan ottamaan vielä päälle metropolihallinto, niin alueellinen demokratia jää sikseen - meillä ei ole varaa kolmeen hallinnon tasoon. Näiltä osin kahden kunnan malli voisi olla järkevämpi, jos heti sen toteutuksessa keskitytään myös alueelliseen demokratiaan ja siirretään osa kunnan päätöksistä aluekeskustasolle. Jättikunta on jo itsessään pieni metropoli, sen alle on pakko saada päätäntävaltaa lähemmäs kuntalaisia.

Vantaalla meillä on pitkään ollut pienimuotoista kansalaisdemokratiaa edustavat aluetoimikunnat: Myyrmäki, Aviapolis, Hakunila, Korso ja Koivukylä ja nyt uutena Kivistö. Olen ajatellut, että näiden avulla ikäänkuin harjoitellaan paikallishallintoa sitä varten, kun joskus ne aluevaltuustot tulevat. Toki aluetoimikuntien päätösvalta on nyt naurettavan pieni, vain yhteisöllisyysrahoja saamme jakaa alueen järjestöille ja lausuntoja antaa kaavoituksesta. Joskus on kuulemma ollut isompikin päätösvalta aluetoimikunnilla. Joka tapauksessa: jos kunnallinen päätöksenteko aiotaan säilyttää oman toimen ohella tehtävänä luottamustoimena, niin päätöksentekoa on pakko pilkkoa pienempiin osiin. On ärsyttävää, jos tehdään suurkuntia ja sitten niiden päälle vielä suurpoliitikkojen suurpäätöksentekotaso. Päätöksenteko etääntyy tavallisista kansalaisista entistä enemmän silloin. Mieluummin niin, että tulee suurkunta, jonka kunnanvaltuustossa on sovitut paikkamäärät kustakin alueellisesta vaalipiiristä. (Niin ettei Helsingin keskustassa asuvat ministerit vie kaikkia valtuustopaikkoja). Tämän lisäksi tarvitaan aluevaltuustot, alueet voivat olla esim. 50.000 asukkaan keskittymiä. Aluevaltuustot saavat suurkunnan budjetista jyvitetyt määrärahat, joiden perusteella ne voivat päättää oman alueensa asioista. Käsittääkseni jotensakin näin toimitaan Pariisissa, Lontoossa ja eikös Ruotsissakin ole alueelliset vaalipiirit suurkunnissa? Ärsyttävää, että metropolin selvitysmiehet kävivät selvittelemässä yhtä, ja nyt heittävät puun takaa aivan toista. Joudutaan hösäämään lausuntoja kiireaikataululla, ilman kunnollista tietoa asioista. Voihan siinä ollakin koira haudattuna. Meidän valtuutettujen tehtävä on kaivaa raato esiin, jos näin on.

Ennen kannatti matalan veroäyrin takia ostaa asunto Kauniaisista, mutta nyt sellainen etu näyttää valuvan historiaan. Neljäntoista kunnan seutukaavayhdistelmää ajatellen miten kävisi veroäyrin - nousisiko se vai laskisi ? En ole siitä asiasta huomannut juuri kirjoitettavan.

Ainoa järkevä vaihtoehto on liittyä osaksi Helsinkiä. Mitä tekemistä meillä on Tuusulan, tai Keravan kanssa. Mitä me sieltä saamme. Emme mitään. Helsingistä saamme kaikki. Hyksiin on esim Kaivokselasta 20 minuutin matka kun Peijakseen kestää yli tunnin. Helsingissä on mahtava kulttuuritarjonta, ihania kahviloita ja ruokapaikkoja kauniita puistoja ja sieltä on suora yhteys merelle. Miksi löisimme hynttyyt yhteen ummehtuneen kepulaiskunnan Nurmijärven kanssa. Luoja varjele meitä joutumasta pakkoliittoon pienten ja aivokuolleitten Pohjois-Vantaan naapurikuntien kanssa!

Sekä 2:n että 5:n kunnan malli ovat aivan kelvottomia. Tarvitaan kolmas, 8:n tai 10:n kunnan vaihtoehto: (1) Kirkkonummi = nyk. Kirkkonummi + Inkoon itäosa + Siuntion eteläosa (Siuntion pohjoisosa Lohjaan ja suurin osa Inkoosta Raaseporiin) (2) Vihti = nyk. Vihti + Karkkila (mahdollisesti myös Veikkola Kirkkonummesta) (3) Nurmijärvi = nyk. Nurmijärvi (pienet rajantarkistukset mahdollisia) (4) Hyvinkää = nyk. Hyvinkää (5) Mäntsälä = nyk. Mäntsälä + Pukkila (ehkä alueita myös Pornaisten pohjoisosasta) (6) Järvenpää = nyk. Järvenpää + Tuusulan pohjoisosa + suurin osa Pornaisista (7) Kerava = nyk. Kerava + Tuusulan eteläosa + suurin osa Sipoota (mm Nikkilä) (8*) Vantaa = suurinpiirtein nykyinen Vantaa (9*) Espoo = nyk. Espoo + Kauniainen (10*) Helsinki = nyk. Helsinki + Sipoon eteläosa (josta itäisin osa Porvooseen) Tähdellä (*) merkityt kunnat voitaisiin vaihtoehtoisesti yhdistää "Suur-Helsingiksi". Joitakin hienosäätöjä tarvittaneen, esim: - voisivatko Helsingin pohjoisimmat osat kuulua Vantaaseen (mm. Suutarila, Puistola)? - voisivatko nyk. Vantaan länsiosasta kuulua alueita Nurmijärveen, ja joitakin alueita Helsinkiin, vai pitäisikö niistä muodostaa oma kuntansa, jolla keskuksena Myyrmäki tai Kivistö (silloin tuohon kuntaan voisi kuulua myös Klaukkala Nurmijärvestä)? - Muitakin vaihtoehtoja on olemassa "Suur-Helsingin" alueella. Onhan arveltu, että nykyinen Helsinki olisi liian suuri hyvin hallittavaksi kaupungiksi. Jos pienempiä kaupunkeja kaivataan, niitä voisivat olla mm Espoon eteläosasta muodostettava "Tapiolan" kaupunki, Espoon itäosista muodostettava "Leppävaaran" kaupunki, ja Helsingin Itäosasta muodostettava "Itäkeskuksen" kaupunki, Helsingin itäisimmistä osista ja Sipoon eteläosasta muodostettava "Itäsalmen/Östersundomin" kaupunki. Nykyisestä neljästä kaupungista mahdollisesti muodostettava "Suur-Helsinki" on oma erillinen aiheensa, jonka osalta päätöksenteko vienee eniten aikaa. Alussa pitäisi hyväksyä tämä kolmas vaihtoehto, jossa voisi ainakin aluksi olla yllä luetettut 10 kuntaa. Perusteluja: - Näissä 10 kunnassa on kussakin yli 20.000 asukasta (20.000 asukasta on ollut jonkinlainen vaatimus kuntauudistuksissa), useimmissa yli 50.000 asukasta. Siten ne eivät olisi liian mammuttimaisia verrattuna muuhun Suomeen syntyviin kaupunkeihin, joiden lukumäärä jäänee alle 150:n. - Kukin näistä 10 kunnasta muodostaa selvän kokonaisuuden, jolla on selvä keskuksiensa. - Etäisyydet näiden 10:n kunnan keskuksiin ovat kohtuullisen pieniä ja keskuksiin on luonnolliset, kohtalaisen hyvin toimivat kulkuyhteydet - Kuntien rajat yhtyvät melkoisen hyvin nykyisiin "mikro-työssäkulkualueisiin" - Kaikilla 10:llä kunnalla on kohtalaisen hyvät kunnalliset palvelut, joita tarvitsee täydentää jonkin verran kuntiin liitettäviä uusia alueita varten. Siis Keski-Uudellemaalle ei pidä muodostaa kahta tai viittä kuntaa, vaan "täysi kymppi": 10 kuntaa.

Mitä metropolin vahvistuminen ja kehittyminen käytännössä tarkoittaa? Kustannukset kasvavat kun isossa kunnassa tarvitaan lisää erilaista väliportaan hallintoa. Pieniä säästöjä voidaan saavuttaa keskittämällä palveluita esimerkiksi niin, että uudessa isossa kunnassa olisi vain kolme terveysasemaa: nykyisen Helsingin alueella asuvat käyttäisi Haartmannin terveysasemaa, nykyisten Espoon ja Kauniaisten alueella asuvat Jorvin terveysasemaa ja nykyisen Vantaan alueella asuvat Peijaksen terveysasemaa. Seudun iso ongelma on asutuksen hajautuminen kehyskuntiin ja sitä kautta syntyvä epäterve segregaatiokehitys: kehyskuntiin valuu merkittävä osa veropohjasta. Tätä ei voida katkaista, mikäli kehyskunnat eivät ole mukana ratkaisussa.