Guggenheim on miljoonien tuntematon rahareikä

Guggenheimin taidemuseon todelliset kustannukset ovat jotakin aivan muuta kuin muutama miljoona euroa vuodessa. Esitetyn suunnitelman mukaan Helsinki rakentaisi 140 miljoonaa euroa maksavan rakennuksen Katajanokalle, lainoittaisi hankkeen ja suorittaisi 20 vuoden kuluessa siitä rakennuskustannusten verran korkoja. Lisäksi tulisivat museon vuosittaiset käyttökustannukset, lisenssimaksut Guggenheim-säätiölle ja näyttelymaksut. Lopputuloksena olisi 15-18 miljoonaa euroa vuodessa maksava suurhanke. Suomessa ei ole päätetty käynnistää mitään muuta näin kallista hanketta tähän mennessä esitetyn heppoisen selvityksen perusteella. Esitys on mainosmiesten esite eikä todellinen kustannusarvio tai liiketoimintasuunnitelma.

Taidetta, tiedettä, työtä ja toimeentuloa ei saa laittaa samalle viivalle. Lastenhoidon, vanhainkotien, koulujen ja taidelaitosten menoja ei saa verrata tosiinsa, vaan kaikkia pitää tarkastella erikseen. Näin sanovat ne, jotka haluavat Helsinkiin amerikkalaisen Guggenheim-säätiön taidemuseon (http://fi.wikipedia.org/wiki/Solomon_R._Guggenheim_-museo ).

Jyrki Kataisen hallitus, eduskunta, presidentti, kunnanhallitukset, yritysjohtajat ja ekonomistit sanovat, että kaikki asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen, etenkin tiukan talouden aikoina.

Eri vaihtoehdot on arvotettava ja valittava, mihin on varaa. Guggenheimista halutaan kuitenkin päättää riippumatta siitä, pitääkö Helsingin kunnallisveroa nostaa, homekouluja jättää korjaamatta, kouluruokaa laimentaa tai vanhusten vaippamenoja leikata (http://areena.yle.fi/audio/1326205512373 ).

Onko Guggenheimkassamagneetti?

Guggenheimin taidemuseon pitäisi olla megamagneetti, joka kerää kansainvälistä huomiota ja turisteja Suomeen. Guggenheimilla halutaan osoittaa, että Suomi on salonkikelpoinen maa, jonne voidaan tuoda kansainvälisiä taidenäyttelyjä (http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/2012/01/1474179/akateemikko-a... ).

Guggenheimin rakentamisen jälkeen Helsinki olisi hieno kaupunki, vaikka sen lapset, vanhukset ja perheet joutuisivat säästämään muista menoista Guggenheimin museon vuosikustannusten verran. Onko asia näin tai päinvastoin, on poliitikkojen käsissä.

Guggenheimia markkinoidaan Helsingin turistimagneettina (http://primapaper.fi/helsingin-kaupunki/guggenheim ), vaikka se todellisuudessa olisi koko Suomen magneetti.

Museon kulut kuitenkin lankeaisivat vain pääkaupunkilaisten kustannettaviksi kuten monet muutkin Suomen yhteiset vetovoimatekijät. Niihin kuuluvat myös työttömät maahanmuuttajat, jotka ensin hajasijoitetaan valtion tukirahalla maakuntiin. Koska maahanmuuttajat eivät viihdy pienillä paikkakunnilla, he muuttavat Helsinkiin, jonka väkiluvusta jo 12 prosenttia puhuu muuta kuin Suomea äidinkielenään.

Hanke ei olemikään bisnes

Liiketaloudellisesti ajatellen ja rahan perässä kulkien voi myös kysyä, kuinka hyvä bisnes Guggenheim olisi. Helsinki luovuttaisi yhden paraatitonteistaan amerikkalaisen säätiön käyttöön ilman pienintäkään liiketaloudellista riskiä.

Helsinki rakentaisi Musiikkitalon hintaisen uuden rakennuksen ja maksaisi 15–18 miljoonaa euron rahoitus- ja käyttökulut Mikäli museossa kävisi vuosittain 500.000 vierailijaa, kertyisi tästä maksimissaan 6 miljoonan euron lipputulot. Tämänkin jälkeen jäisi vielä maksettavaa 9-12 miljoonaa euroa, joka 2-3 kertaa enemmän kuin Helsingin taidemuseon nettomenot ovat tällä hetkellä. Toistaiseksi ei ole pystytty esittämään, että uusi museo olisi liiketaloudellisesti kannattava.

Jos tällä kulurakenteella syntyy taidebisnestä, miksi yksityinen liike-elämä ei sijoita rahojaan tähän hankkeeseen?

Selitys on yksinkertainen. Guggenheimin perustaminen Helsinkiin on aivan liian suuri riski, jota mikään yksityinen rahoittaja ei halua ottaa. Uusi museo ei olisi itsenäinen taidelaitos omine kokoelmineen, vaan näyttelytila, jonne Guggenheim-säätiö ripustaisi 2-4 vuosittaista taidenäyttelyä. Jos näyttelyt vetäisivät väkeä, helsinkiläisten veronmaksajien taakka pienisi vähän. Jos näyttelyt floppaisivat, Guggenheim ei kantaisi mitään vastuuta epäonnistumisesta.