Sodat, vallankumoukset, muuttoliikkeet, ilmastonmuutos – nopeammat ja hitaammat suuret mullistukset usein muuttavat arvojamme tai ainakin niiden järjestystä.
Tapahtuuko niin koronapandemian jäljiltä? Se jää nähtäväksi, mutta ei olisi sinänsä yllättävää, sillä viruksen leviämisellä oli jo lyhyessä ajassa merkittäviä vaikutuksia niin yksittäisten ihmisten elämän kuin yhteiskuntienkin tasolla.
Korona on järisyttänyt jo silkalla poikkeuksellisuudellaan. Moni keskustelu on viime kuukausina alkanut: ”Ei voi käsittää, ei olisi ikinä uskonut...” Mutta korona tuli, aiheutti huolta ja pelkoa ja vaati yhteiskunnalta aivan uudenlaisen asemoitumisen, jotta tilanteessa on pystytty jotenkin luovimaan.
Muutokset saavat meidät miettimään eri tavoin tekemisiämme ja sitä, mikä on tärkeää.
Pilkahdusta siitä, minkälaisia arvoja on jo alkanut syntyä, antaa tapa, jolla hoitoalalla työskentelevien työpanoksen suuruus ja merkitys on laajalti ymmärretty. Myös yhteisöllisyys, naapuriapu, vanhusapu ja erilainen vapaaehtoistyö ovat nostaneet päätään samalla kun kanssaihmisiä on haluttu ilahduttaa ja kannustaa ikkunanallein ja parvekkeille taiteilluin sloganein.
Yksilötasolla omaa arvomaailmaa on saattanut joutua puntaroimaan jo siksi, että huoli läheisten ihmisten kohtalosta asettaa aika nopeasti monet asiat uudenlaiseen järjestykseen. Prioriteettien muuttuminen voi muuttaa käsityksiä myös omasta työstä ja sen painoarvosta.
Arvojen merkitys yrityksissä ja koko yhteiskunnassa vahvistuu. Tätä mieltä on lehteemme haastateltu viestintä- ja johtamiskonsultti Jukka Saksi. Ehkä onkin niin, että voimistuvat arvot ovat juuri se, jolla seuraavista koronoista ja muista vastoinkäymisistä parhaiten selvitään.
Kunhan ensin päästään yksimielisyyteen siitä, mitkä ovat hyviä arvoja. Kuuluvatko niihin esimerkiksi inhimilliset työolot hoitoaloilla ja kunnon palkka?
Leena Koivisto
toimitussihteeri