Kytöpuiston koulussa viime viikon tiistaina sattunut väkivallanteko on karu esimerkki siitä, mihin koulukiusaaminen voi pahimmillaan johtaa.
Tuolloin koulun oppilas pahoinpideltiin koulun pihalla. Samalla teosta epäillyt kuvasivat teon puhelimellaan ja jakoivat sen sosiaaliseen mediaan.
Kyseinen väkivallanteko on itsessään ikävä ja äärimmäinen, mutta kokemus sen takana yleinen.
Kun kiusaaminen syystä tai toisesta alkaa, on sitä vaikeaa saada loppumaan. Nykymaailmassa kiusaaminen ulottuu herkästi koulupäivien ulkopuolelle ja kiusaaminen jatkuu esimerkiksi sosiaalisen median eri kanavissa.
Vaikka kouluilla on kiusaamisen ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen omat osin toimiviksi todetut keinonsa, eivät ne aina tunnu auttavan.
Tuolloin kiusaaminen, oli se sitten psyykkistä, fyysistä tai molempia, saa jatkua. Joskus teot ovat vakavia.
Jokainen vanhempi voi miettiä, miltä tuntuisi lähettää oma lapsi aamuisin kouluun tietäen, että kiusaaminen jatkuu ja lapsi tai nuori kokee olonsa turvattomaksi ja uhatuksi.
Näin ei pitäisi olla. Jokaisen tulisi voida kulkea kouluun ja takaisin turvallisesti sekä opiskella koulupäivän aikana normaalisti.
Koulukiusaaminen jättää lapseen jäljet, jotka vaikuttavat elämään usein aikuisenakin.
Kiusaamisen torjuntaan kehitettyjä toimintamalleja on syytä muuttaa, jos ne eivät tunnu tepsivän. Apua pitäisi antaa niin kiusatulle, kiusaajille kuin hänen mahdollisille tukijoilleen.
Vastuu kiusaamisen kitkemisessä on myös vanhemmilla, jotka lapsiaan kasvattavat.