Mielipide: Kaatunutta pyöräilijää auttaneiden puistotyöntekijöiden teko ei unohdu – "Tiina ja Anne ryhtyivät heti antamaan ensiapua ja paikkasivat vuotavat haavat"

Nämä laupiaat samarialaiset nostivat pyöräni lavalle ja toivat kolhiintuneen Kaivokselaan kukkulan laelle, kotirapun eteen, kirjoittaja muistelee. Kuvituskuva. Arkisto/Taimi Haimila

Suurimman avun antoivat kaupungin puistotyöntekijät Tiina ja Anne, jotka osuivat kohdalle lava-autolla, kirjoittaja kiittelee.

Jouduin viime viikolla pyytämättä ja yllättäen pyörätapaturmaan Myyrmäen ja Kaivokselan välillä Mätäojan sillan itäpäässä kauppareissulta palatessani.

Etupyöräni törmäsi yllättäen kuoppaan, koko pyörä kääntyi poikittain ja lensin silmälleni asfalttiin. Vasempaan silmäkulmaan syvä haava, poskeen asfaltti-ihottuma, verta vuoti ”kuin härän kurkusta.”

Paikalle osuivat nuori opiskelija sekä kaivokselalainen rouva, jotka auttoivat heti, siitä heille lämpimät kiitokset.

Suurimman avun antoivat kaupungin puistotyöntekijät Tiina ja Anne, jotka osuivat kohdalle lava-autolla, ryhtyivät heti antamaan ensiapua, tyrehdyttivät runsaan verenvuodon ja paikkasivat vuotavat haavat.

Sen jälkeen nämä todelliset laupiaat samarialaiset nostivat pyöräni lavalle ja toivat kolhiintuneen Kaivokselaan kukkulan laelle, kotirapun eteen. Se oli liikuttavan jalosydäminen ja laupiaan samarialaisen teko, jota en unohda ja josta kirjoitin päiväkirjaani.

Tiinan ja Annen pyyteettömästä ja epäitsekkäästä auttamisesta tuli mieleen etsimättä kirjailija Veikko Huovisen runoilija Ahundi Tashkentilaisen ajatukseksi kertoma: ”Ei ole ihminen se, joka ei ihmistä auta.”

Mielelläni tarjoan kahvit kiitokseksi Tiinalle ja Annelle. Kulkutaudin vaaniessa heidän tekonsa valaisee kuin kirkas soihtu.

Eino Kaikkonen Kaivoksela

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu