Koivukodin asukkaat ovat asuneet Koivukodissa yli 30 vuotta, kirjoittaja muistuttaa.
Vantaan vanhus- ja vammaispalvelujen johtaja teki 24. heinäkuuta päätöksen Koivuhaassa sijaitsevan kehitysvammaisten ryhmäkodin, Koivukodin siirrosta Myyrmäkeen, Myyrinkotiin.
Päätöstään Vantaan kaupunki perustelee sillä, että Koivukoti ei enää vastaa nykyisiä kehitysvammaisten asumisen laatusuosituksia, koska Koivukodissa jokaisella asukkaalla ei ole omaa, henkilökohtaista saniteettitilaa. Julkisena palveluntuottajana Vantaan kaupungilta ei kuitenkaan edellytetä henkilökohtaisten saniteettitilojen rakentamista Koivukotiin.
Koivukodin asukkaat ovat asuneet Koivukodissa yli 30 vuotta. Koivukoti on heidän kotinsa ja sen asukkaat heidän perheensä. Koivukodin asukkaiden ja heidän omaistensa vakaa tahto on jatkaa asumista Koivukodin tutussa ja turvallisessa ympäristössä.
YK:n vammaissopimus yhdessä Suomen lainsäädännön kanssa korostavat kehitysvammaisten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja itsemääräämisoikeutta. Asiakaskeskeisyys ja asiakkaan etu ovat sosiaalihuoltolain keskeisiä periaatteita. Muutot vastoin kehitysvammaisen tahtoa, eli pakkomuutot ovat YK:n vammaissopimuksen ja muun lainsäädännön vastaisia.
Kehitysvammaisten omat kyvyt puolustaa omia oikeuksiaan ovat kuitenkin rajalliset, eikä kehitysvammaisten puolestapuhujia ole liikaa. Siksi kehitysvammaisten ja heidän omaistensa tulisi voida luottaa virkamiesten toiminnan oikeuden- ja lainmukaisuuteen.
Vantaan kaupungin virkamiehen päätös pakkomuuttaa kehitysvammaiset pois Koivukodista ja Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan hylkäämä oikaisuvaatimus, eivät ole osoitus siitä, että Vantaan kaupunki ajattelisi kehitysvammaisten etuja ja oikeuksia, vaan se on osoitus Vantaan kaupungin arvopohjasta, eli ihmisen arvosta Vantaan kaupungin virkamiesten pyörittämässä miljoonaruletissa.
Koivukodin asukkaiden ja omaisten puolesta Eeva Pohjanpalo