Mielipide: Yksinhuoltajien arki on selviytymistä ja niukkuuden jakamista – "Elatusvastuutaan pakoilevia vanhempia on Suomessa paljon"

Yksinhuoltaja ei vie lapsia lomamatkoille, ei osta uusia vaatteita, eikä hänellä ole varaa maksaa lapsille harrastuksia, kirjoittaja havainnollistaa. Arkisto/Armi Suojanen

Yksinhuoltajan lapsi eriarvoistuu kahden aikuisen perheessä kasvaviin ikätovereihinsa verrattuna herkästi, kirjoittaja toteaa.

Yksinhuoltajan arki on usein selviytymiskamppailua päivästä toiseen ja niukkuuden jakamista lapsille.

Yhteiskunta ei yksinhuoltajaperheitä juurikaan tue ja pienikin lapsenhoitoapu kunnan taholta on usein kiven alla.

Rahallisesti yksinhuoltaja saa vain noin 50 euroa enemmän kuussa kahden aikuisen perheeseen verrattuna lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen muodossa. Se ei riitä lainkaan kattamaan toisen vanhemman puuttumista arjesta ja maksuista.

Yksinhuoltajat ovat myös yliedustettuina työttömyystilastoissa sekä Kelan tukien saajissa ja esimerkiksi vuorotyö on usein heidän ulottumattomissaan.

He hoitavat kaikki lastensa sairastelut ja muut lasten menot usein yksin ja ovat siksi usein poissa töistä. Hoitajaa ei kunnalta saa, jotta yksinhuoltaja pääsisi työpaikalleen lapsen sairastuttua tienaamaan tuiki tärkeitä elatusrahoja.

Yksinhuoltaja onkin usein vaarassa tulla irtisanotuksi työstään.

Elatustukea saavat ne yksinhuoltajat, joiden lapsen etävanhempi ei elatusapua suorita. Tuon tuen minimimäärä on noin 150 euroa kuukaudessa. Tämä summa ei kata lapsesta aiheutuvia todellisia kustannuksia millään lailla.

Elatusvastuutaan pakoilevia vanhempia on Suomessa paljon. Nämä etävanhemmat muuttavat usein myös kauas lapsistaan.

Mikäli etävanhemmat tapaavat lapsiaan ylipäätään, heidän rahansa hupenevat matkustamiseen, eikä lapsen elatukseen jää mitään. Suomen perustuslaki sallii vanhemman muuttavan minne vain ja milloin vain lapsensa luota.

Kannatan tasa-arvoa erovanhemmuuteen ja vaadin erolasten vuoroviikkoista asumista normiksi Suomessa. Esimerkiksi Ruotsissa on saavutettu hyviä tuloksia lasten vuoroviikkoisessa asumismallissa, jossa molemmilla vanhemmilla jää aidosti mahdollisuus käydä töissä sekä myös mahdollisuus omaan aikaan.

Tällä hetkellä nämä vapaudet ovat yhä lähinnä eronneiden isien yksinoikeus. Vuoroviikkoinen asumismalli mahdollistaisi lastenhoidon ja maksujen nykyistä tasapuolisemman jakautumisen vanhempien kesken ja ehkäisisi yksinhuoltajien lasten syrjäytymistä ja köyhtymistä.

Yksinhuoltajan lapsi eriarvoistuu kahden aikuisen perheessä kasvaviin ikätovereihinsa verrattuna herkästi. Hänen yksinhuoltajavanhempansa ei vie häntä lomamatkoille, ei osta uusia vaatteita, eikä hänellä ole varaa maksaa lapsille harrastuksia.

Yksinhuoltajalla ei ole usein myöskään aikaa pitää itsestään huolta, harrastaa tai löytää uutta kumppania, vaan hän uupuu helposti arjen ja maksujen puristuksessa.

Yksinhuoltajan lapsi kokee usein elinikäistä surua hänet osittaisen tai kokonaan hylänneen vanhemman käytöksen vuoksi. Miten lapsi voi saada hyvän itsetunnon ja hyvät eväät elämään, jos hän ei ole edes kelvannut omalle vanhemmalleen?

Sanotaan, että yksikin rakastava vanhempi lapsen elämässä riittää. Yksinhuoltajakaan ei ole kuitenkaan kone, joka jaksaa tätä rakkautta tuottaa ja vaalia väsymättä päivästä toiseen vaikeassa tilanteessaan, vuosia.

Petriina Punna,

yksinhuoltaja,

Länsi-Vantaan Vasemmisto

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut