Mielipide: Etäkoulua ei kannata painaa naftaliiniin normaalioloissakaan – osittaisella käytöllä voitaisiin laajentaa ainevalikoimaa ja rauhoittaa vaikeita kiusaamistilanteita

Etäkoulua voitaisiin jatkossa hyödyntää vaikkapa harvinaisen kielen opetuksessa, johon ei välttämättä yksittäisestä koulusta löydy montaa oppilasta. Arkisto/Kati Soininen

Etäkoulu ei ole epäkoulu, toteaa kirjoittaja, jonka mielestä keskustelu etäkoulun roolista pandemian jälkeisessä opetuksessa tulisi aloittaa Vantaalla mahdollisimman nopeasti.

Keväällä opettajat, oppilaat ja kodit tekivät pienen ”talvisodan ihmeen”. Äkkilähtö etäopetukseen oli monelle sykähdyttävä hetki. Marraskuussa julkaistun arvion (Karvi) mukaan kevään jaksosta selvittiin kohtalaisesti.

Medioissa on käsitelty hyviä ja huonoja puolia. Edellisiin kuuluu digitaitojen kehittyminen, jälkimmäisiin tukea tarvitsevien jääminen yhä heikompaan asemaan.

Kouluun palattiin iloisin ilmein. Ei ole epäilystä, etteikö koulu ole paras paikka oppimiseen.

Etäkoulusta saatua kokemusta ei tule kuitenkaan kokonaan painaa naftaliiniin pandemian toivottavasti helpottaessa. Tähän on kaksi kantavaa syytä. Ensimmäinen liittyy poikkeusaikoihin, joita varmasti on tarjolla jatkossakin. Toinen liittyy siihen, että etäkoululla voidaan tarjota opetusta, joka lähikoulutuksena toteuttaen olisi käytännössä mahdotonta tai huomattavan kallista.

Ajatellaanpa harvinaista kieltä, jonka opettaminen on kallista yhden koulun yksittäisille oppilaille. On todennäköistä, että koko kaupungin tasolla halukkuutta kyseisen kielen opiskeluun on paljonkin. Tällaisessa tilanteessa etäopetus siis antaa mahdollisuuden laajentaa opetettavien aineiden valikoimaa.

Sama koskee koulujen järjestämiä harrastekerhoja. Pienen koulun shakkikerho ei välttämättä toteudu, mutta pitäjän tasolla sille on varmasti kysyntää. Ja kun kerran etänä mennään, niin opettajan resurssikin voi olla jaettu naapurikaupungin kanssa.

Vakava sairastuminen on esimerkki tilanteesta, jossa koulunkäynti kärsii. Etäopetukseen osallistuminen voi osittain mahdollistaa koulunkäynnin jatkumisen.

Vaikeissa kiusaamistilanteissa parin viikon tauko etäopen ohjauksessa voi saada kiusaajan vanhempineen pohtimaan käytöstään tai tarjota hetkellisen helpotuksen kiusatulle.

Tarve olla pois lähiopetuksesta voi juontua myös huoltajan työkomennuksesta tai muutoin kodin tilanteesta.

Etäopetuksella on siis mahdollista laajentaa opetettavien aineiden määrää sekä joissain tapauksissa parantaa laatuakin.

Mutta ratkaistavia ongelmiakin on paljon. On epärealistista edellyttää opettajalta samalla kertaa lähi- ja etäopetuksen antamista tai työmäärän kasvattamista entisestään. Sama koskee kesken koulupäivän siirtymistä kotiin saamaan etäopetusta. Kevät osoitti, että kotona sekä tekniset olosuhteet että vanhempien kyky tukea koulunkäyntiä vaihtelevat.

Haasteita on paljon ja ne vaativat koordinointia koulutoimelta sekä koulujen ja kotien välisen yhteistyön tiivistämistä.

Tarvitaan yhteisiä, kaikkien koulujen käytössä olevia opetusresursseja, toimivaa epäopetusinfraa, etätyöpisteitä kouluihin sekä koulutusta opettajille. Myös kodeille tulisi aktiivisesti tarjota tukea etäopetuksessa käytettävien välineiden hallinnassa.

Panostus tuo kustannuksia, mutta siis myös välittömiä hyötyjä. Etäkoulu ei ole epäkoulu. Etäkoulun roolista tulee keskustella kuntavaalien alla. Vantaalla on tässä edelläkävijän paikka tarjolla.

Lue myös: Oppilaille tuli mahdollisuus kiittää opettajaa napinpainalluksella – 3 000 kiitosta heti ensimmäisenä päivänä

Jyrki Virtanen

Kommentoi