Olen tavannut ihmisiä, jotka kertovat, ettei kuukausiin kukaan ole ottanut yhteyttä ja ainoat kontaktit ovat olleet kaupan kassan kanssa, jos edes kauppaan on päässyt lumikinosten takaa, kirjoittaja toteaa.
Mikä aika on tämä, kun hymy on kadonnut eikä ystäviä tunnista?
Korona-aika on maskeineen ja rajoituksineen muuttanut rajusti elämäämme. Suomi on kiinni. Pitäisi olla kotona, julkiset harrastustilat, kuten kuntosalit ja uimahallit ovat kiinni samoin kulttuuritilat.
Kulttuuritilaisuuksiin, jumalanpalveluksiin ja muihin tilaisuuksiin tulisi osallistua striimattuina, olla läsnä etänä erilaisissa teamskokouksissa, hybridikokouksissa, kuplapalavereissa, zoomeissa, webinaareissa ja mitä niitä onkaan.
Suuri osa kansalaisista ei edes tiedä, mitä nämä hienot sanat merkitsevät. Koko elämä rajoittuu helposti vain ruutuun, joko telkkarin, läppärin tai kännykän ruutuun ja ehkä joskus myös ikkunaruutuun, tuijottamiseen.
Kasvokkain tapaamiset, yhteisöllisyys, yhdessäolo omaisten ja tuttujen kanssa ovat rajoitusten takia vähentyneet minimiin.
Aika kohtuuttomalta tuntuu, että sairaiden, tehostettua palveluasumista ja viimeisiä elinkuukausia viettävien saattohoitoa tarvitsevien ihmisten tapaaminen on lähestulkoon kiellettyä.
Kaiken kaikkiaan ihmisten yksinäisyys ja tästä aiheutuva masennus on suurempaa kuin ehkä koskaan. Olen tavannut ihmisiä, jotka kertovat, ettei kuukausiin kukaan ole ottanut yhteyttä ja ainoat kontaktit ovat olleet kaupan kassan kanssa, jos edes kauppaan on päässyt lumikinosten takaa.
Lähes joka toisessa kodissa (45 prosenttia) asutaan yksin. Liekö koskaan Suomessa ollut suhteellisestikaan niin paljon yksineläviä kuin tänä aikana?
Nyt on erityinen tarve ”kilauttaa kaverille” eli ystävätoiminnalle. Kaikki tuki tarvitaan tätä toimintaa tekeville, vapaaehtoisille, järjestöille, seurakunnille ja muille tahoille ja mennä itse mukaan lähimmäistyöhön.
Meillä on jokaisella elämän varrella saatuja tuttuja ja naapureita, joiden kanssa ei ole oltu yhteydessä pitkään aikaan tai tiedämme yksinäisiä ihmisiä. Jo pelkkä yhteydenotto, kuulumisten kysyminen ja vaikka tapaaminen turvavälejä noudattaen tuo iloa kummallekin.
Kummasti jaksaa paremmin, kun tietää että on välittäviä ystäviä. Elinikäisen ystävän voi saada ottamalla ensimmäisen askeleen, yhteyden, ja vaikka sanoa Terve, mitä sulle kuuluu?
Ystävänpäivä on aina, ei vain kalenteriin merkittynä laskiaissunnuntaina, jolloin sanotaan täysin tuntemattomillekin Hyvää Ystävänpäivää! Lähdetään siitä, että ketään ei jätetä yksin!
Pietari Jääskeläinen VTM
ex-kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu