Kirjoittajan mielestä ravintola-alan Akilleen kantapääksi on muodostunut krooninen kokkipula ja tarjoilutyön vetovoima.
– En syö punaista lihaa.
– Entäs jos paistetaan se kypsäksi?
”Allergiakohtauksen saanut” kirjoitti huolestaan allergikkona ravintolassa saamastaan kohtelusta ja täysin aiheesta (VS 27.1.). Vaikka edellä olevassa keskustelunpätkässä ei ole kyse allergiasta, se on tarjoilijan paljon puhuva kysymys ja myös tosielämässä esitetty.
Ravintola-alan työntekijän tärkein ominaisuus on oikea asenne. Ammattikoulutus ja tuotetietous niin juomien kuin ruokarajoitteiden osalta sekä luonteva palvelu ja aito kiinnostus jatkavat listaa.
Akilleen kantapääksi on muodostunut krooninen kokkipula ja tarjoilutyön vetovoima.
Pienipalkkainen ja aliarvostettu ala ei kiinnosta nuoria, varsinkaan nuoria miehiä. Kun tähän lisätään ravintoloitsijan hamuama noin 80 prosentin kate, alkaa soppa olla valmis.
Olen itse joutunut valitettavan usein toteamaan, että rahalle ei tahdo millään löytyä vastinetta ja ruoan taso keikkuu riman päällä. 21 euron Burger-annos tai 150 gramman sisäfilepihvin 40 euron hintalappu eivät kannusta oman rahan käyttäjiä, varsinkaan jos ruokailuun lisätään vielä allergiatoivejännitys.
Moni kotikokki on viimeistään korona-aikana huomannut, että vastaavat annokset saa tehtyä kotioloissa murto-osa hintaan ja vieläpä itselleen maistuvammiksi.
Mitä sitten voitaisiin tehdä? Ajankohta on valitettavan kehno, mutta normaaliolosuhteissa noin 3 euron tuntipalkan korotus voisi olla kannustava ratkaisu.
Samalla tukiriippuvaisuus pienenisi ja tahtotila omilla tuloilla elämiseen kasvaisi, olettaen tietysti, että ravintola-alan työtilanne normalisoituu.
Vastaavasti tulisi tarkistaa pyhäkorvaus ja puolittaa se. Valtiovallan pitäisi myös ottaa kantaa työnantajan kustannuksiin.
Työnteon motivointi ja omalla palkalla pärjääminen ovat avainkysymyksiä, jotka ovat läheisesti sidoksissa allergiakirjoitukseen.
Vantaalainen