Muistisairaan omaisena tiedän, että muistisairas tarvitsee enemmän aikaa tulla kuulluksi ja myös aikaa, ohjausta ja auttamista selviytyäkseen, kirjoittaja kertoo.
Muistisairaiden intervallijaksot eli omaishoitajien vapaapäivät kaupungin palvelutaloissa eivät tue muistisariaan kokonaisvaltaista hoitoa. Omaishoitajana joutuukin miettimään, voiko jättää omaisensa hoitokotiin siksi aikaa, kun itse pitää lakisääteiset vapaansa.
Omaishoitajan lakisääteinen vapaa 2–3 vuorokautta kuukaudessa on kovin lyhyt aika, ja tarve saada vapaata enemmän vaihtelee hoidettavan tilanteesta riippuen.
Hoitoapua saa palvelutalosta pitemmäksikin aikaa hoitajan tai hoidettavan tilanteen muuttuessa. Jo viikonkin aika hoitokodissa on pitkä muistisairaan kannalta.
Muistisairaan omaisena tiedän, että muistisairas tarvitsee enemmän aikaa tulla kuulluksi ja myös aikaa, ohjausta ja auttamista selviytyäkseen. Tästä johtuen hoitohenkilöitäkin tarvitaan enemmän. Tätä ei ole kuitenkaan ole huomioitu intervallijaksoilla. He jäävät helposti sivuun.
Muistisairaat tarvitsevat pienemmät yksiköt ”muistikodit” hoitonsa ajaksi ja mielellään tutut hoitajat. Ehkä hoitajatkin tuntisivat onnistuvan työssään paremmin muistisairauteen erikoistuneissa erillisissä yksiköissä ja henkilökunta saattaisi näin vakiintuakin.
Tämä olisi mahdollista järjestää pienin muutoksin nykyisissäkin hoitolaitoksissa. Etukäteen tilatut hoitojaksot mahdollistavat henkilökunnan tarpeen arvioinnin kullekin jaksolle.
Yksityiset hoitopalveluntuottajat eivät tarjoa intervallijaksoja, joten kaupungin maksamat palvelusetelitkään eivät ole ratkaisu tähän ongelmaan.
Ympärivuorokautista hoitoapua ei saa nyt kotiin kaupungin eikä yksityisenkään palvelutuottajan kautta. Miksi?
Kotiin tarjottava ympärivuorokautinen apu kaupungin tai yksityisen palveluntuottajan kautta olisi kehittelyn arvoinen kiireellinen asia ja helpottaisi erityisesti muistisairasta ja omaishoitajaa. Vähemmän ihmisiä ympärillä – parempi hoidettavalle.
Pessitär