Minkälaista arkea hoivakodissa tai yksin kotona asuva vanhus elää? Kysymys nousee mieleen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kyselytutkimuksesta.
Valtakunnallinen kysely selvitti, miten korona-aika vaikutti hoivakodeissa tai kotona asuvien vanhusten elämään.
Vaikka vastaajilla riitti ymmärrystä koronan takia tehdyille rajoitustoimenpiteille, oli monen elämänlaatu heikentynyt virikkeiden vähentyessä. Erityisen haastava tilanne oli kotihoidon asiakkailla.
Ulkoilu on korona-aikana ollut yksi niistä asioista, jota ei ole rajoitettu. Joka kolmas vanhuspalvelujen asiakas pääsi kuitenkin ulkoilemaan vähemmän kuin olisi halunnut. Joka viides kertoi, ettei ole päässyt lainkaan ulkoilemaan korona-aikana.
Vantaalla tilanne on sama kuin muualla Suomessa. Myös meillä on ikäihmisiä, jotka eivät ole päässeet vuoteen ulos (s. 5).
Koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot, kuten hoivakotien vierailukiellot ja -rajoitukset ovat toki yksi syy. Omaiset eivät päässeet viemään läheisiään ulos.
Moni kotona asuva vanhus ei niin ikään uskaltanut tavata läheisiään kasvokkain.
Koronan taakse ei kuitenkaan kannata kokonaan kätkeytyä. Kun hoitajia on vähän, menee heidän aikansa ymmärrettävästi tärkeimpien asioiden hoitamiseen. Ylimääräiseen, kuten ulkoiluun vanhusten kanssa, ei tunnu jäävän aikaa.
Mikä sitten avuksi? Vaikka hoitajamitoituksen on vuoteen 2023 noustava niin, että yhtä vanhusta kohden on 0,7 hoitajaa, ei mitoitus taida tuoda asiaan muutosta. Ainakaan THL:n kyselyn mukaan korkeampi henkilöstömitoitus ei lisännyt ulkoilumahdollisuuksia.
Tulisiko hoivakoteihin sitten palkata nykyistä enemmän henkilökuntaa, joiden tehtäviin kuuluisi nimenomaan ulkoilusta ja muusta virikkeellisestä toiminnasta vastaaminen?
Onnekkaita ovat ne ikäihmiset, joita omaiset käyvät tiuhaan katsomassa ja parhaassa tapauksessa lähtevät ulkoiluseuraksi.
Jos lähimmäiset asuvat muualla tai heitä ei ole, on vanhus yksin.
Yksinäisyys ja virikkeiden vähäisyyden mukanaan tuoma passiivisuus voivat vaikuttavat vanhusten elämänlaatuun heikentävästi. Ulkoilun ja sosiaalisten kontaktien puuttuminen elämästä on iso ja tärkeä asia, jolle soisi haettavan ratkaisua myös vanhustenhuollossa.