Mielipide: Yhteisöllisyys ja lasten ilo ovat osa Kukonnotkon perinteisiä kesäleirejä – toivottavasti Kukkis-kokemuksia on vastakin tarjolla

Kirjoittajat ovat opetusalan ammattilaisia ja toivovat, että perinteikäs leirikeskus saisi tulevaisuudessakin toimia lapsille elämyksiä tarjoavana paikkana.

Vantaan kaupungilla on hyvin ylläpidetty leirikeskus Kukonnotko Heinolassa. Siellä on majoitustilat 135 henkilölle, ammattitasoinen ruokala, kaksi rantasaunaa, veneitä, kota, laavu, nuotiopaikka katsomoineen, urheilukenttiä sekä luontopolku.

Mitä positiivista Kukkiksen leireissä on ollut osallistujille? Muun muassa uinti, veneily, saunominen, iltanuotiot, itse paistetut makkarat...

Lapset asuvat mökeissä, jolloin ryhmähenki, toisten huomiointi ja omista tavaroista huolehtiminen korostuvat.

Leireillä liikutaan ja ollaan ulkona. Kännyköitä käytetään rajoitetusti.

Järjestöjen leireillä tuetaan nuorten kasvua, kun ovat vertaisohjaajina, heillä oma vastuuroolinsa. Lisäksi järjestöjen leireillä voi olla koko perhe isovanhemmista lapsenlapsiin mukana, eri ikäiset yhdessä.

Tässä tunnelmapaloja tämän kesän yhdeltä leiriltä:

Luonto kaikkialla ympärillä hengittää rauhallisesti. Se antaa tilaa ystävällisille ajatuksille, toisen huomioon ottamiselle. Lapsia ja nuoria kuunnellaan, heistä välitetään. Ja he tuntevat sen.

Lapsia laiturilla ongenvavat käsissään. Hiljaisuus täyttää ilman. Shh, etteivät kalat pelästy! Madon koukkuus saaminen voi joillekin olla vaikeaa; tarvitaan ohjaajan apua. Mutta nyt jollakin tärppää. Pojan kokeneet sormet irroittavat kalan koukusta ämpäriin. Se on ahven, tietää poika. Ja taas...odotusta.

Pienet 5–6-vuotiaat saavat seuraa toisistaan, mutta voivat milloin vain myös sujauttaa pienen kätensä nuoren ohjaajan lämpimään käteen, kertoa asiansa tai ehdottaa leikkiä. Ollaan tavattavissa, kohdattavissa, vaikka vielä nuoria ollaankin. Ehkä tämä on myötätuntoa ja -elämistä, joka kasvaa meissä kaikissa jokaisen leirin myötä.

Iloista puheensorinaa Täyttämöllä. Nyt on mahdollisuus maalata vesiväreillä paperille tai maalata eilen tehtyjä savitöitä. On myös tilaisuus askarrella hamahelmistä tai kumilenksuista koruja. Tunnelma on keskittynyt mutta iloinen.

Ladon edustalla vuollaan kaarnasta veneitä ja onhan joku myös tekemässä talitintille pönttöä. Ja purjeveneet lähtevät rannassa pullevin purjein. Tuuli on myötäinen, mutta osataan myös luovia, Joskus tulee mieleen koti ja ikävä. Mutta kohta taas uudet seikkailut vievät mennessään.

Futiskentällä on menossa ottelu: leiriläiset vastaan ohjaajat. Pallo tulee kohti, pysäytys, tarkka syöttö ja laukaisu kohti maalia. Maalivahti venyy, venyy, pallo tarttuu hänen näppeihinsä. Uusi yritys alkaa. Vaihtopelaajat odottavat jo omaa vuoroaan kentälle. Kannustushuudot raikuvat.

Rannalta kuuluu riemastuneita ja innostuneita kiljahduksia, kun ponttoonilta hypitään järveen. Suppilaudan päällä pysyminen vaatii tasapainoa. Ja hups, taas yksi tippui alas. Onneksi on pelastusliivit päällä. Vaikka on kuuma päivä, on kiva mennä välillä saunan lauteille tauolle ja juttelemaan.

Ollaan iltanuotiolla. Taikinaämpäristä kääritään jokaiselle tikunnokkaan pulla; sitten hiillokselle paistamaan. Tämä onkin taidelaji – saada tikkupullasta kullanruskea, niin ettei pala mustaksi. Ehkä vielä nokare voita ja kyllä maistuu.

Kukkiksen leireillä on kunniakkaat perinteet. Lastenleireiltä lapset ja nuoret voivat saada elinikäisiä myönteisiä kokemuksia ja kimmokkeita elämäänsä.

Kiitämme Vantaan kaupunkia ja toivomme mahdollisimman monien lasten ja nuorten pääsevän kokemaan kesäleirin iloja ja yhteisöllisyyttä Kukkikseen myös tulevaisuudessa.

Katri Kämäräinen, leiripäällikkö, lehtori

Timo Jantunen, ohjaaja, opettaja

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut