Mielipide: Urheilu- ja liikuntahallien ideointi ja toteutus ei saa jäädä vain seurojen vastuulle – liikkumattomuuden hinta Vantaalle on arviolta 132 miljoonaa euroa vuodessa

Kirjoittaja toivoo vantaalaispoliitikkojen nostavan liikkumiseen liittyviä asioita nykyistä voimakkaammin esille.

Liikkumattomuuden hinta vuodessa varovaistenkin arvioiden mukaan on noin kolme miljardia euroa, Vantaan osuus tästä on noin 132 miljoonaa euroa.

UKK-instituutin mukaan suorien terveydenhuollon kustannuksien on arvioitu kasvavan 29 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 58 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Liikkumattomuuden yhteiskunnallisten kustannusten säästöpotentiaalin voi siten sanoa olevan hyvin suuri sosiaali- ja terveyspalveluiden saralla.

Kaikenikäisten ja tasoisten liikkujien tarpeisiin on luonnollisesti kiinnitettävä huomiota, mutta tällä kertaa otan esille tavoitteellista toimintaa harjoittavat jääurheiluseurat ja sisäliikuntaseurat.

Jääurheilun näkökulmasta Vantaa on Suomen huonoin kunta, jos käytetään mittapuuna kuinka monta asukasta on per kaukalo. Vantaalla tämä luku on 55 000, kun taas verrokkina Helsingissä 25 000.

Vantaalaiset jääurheiluseurat joutuvat ostamaan jääaikaa ulkopuolelta naapurikunnista, jotta tarjonta kattaa nykyisen harrastajamäärän palvelemisen. Eurot ”karkaavat” ulkopuolelle ja myös kustannukset perheille nousevat. Tämä rajoittaa myös vahvasti harrastajamäärien kasvua.

Asia ei voi jäädä pelkästään seurojen kontolle. Toivotaan, mutta ennen kaikkea uskotaan, kaksirataisen jäähallin syntymiseen kaikkien vantaalaisten liikunnan iloksi.

Lisäksi tämän päivän luonnonjäät ovat katoava luonnonvara ja tekojäille on myös tarvetta olemassa suurempien massojen liikuttamisen mahdollistajina.

Vantaan jääurheilun tuki ry (VJT) on perustettu muun muassa tätä hallihanketta tukemaan ja viemään asioita eri instanssien tietoon.

Entä sitten sisälajien ja harrastajamäärien kasvu?

Esimerkiksi Vantaan PuHu Juniorit ry tekee erinomaista ja tavoitteellista työtä sekä kilpa- että harrastekoriksen hyväksi.

Jos seura haluaisi laajentua noin 650 harrastajan kokoluokasta 1 000 harrastajan seuraksi, vaatisi se varmasti lisää kenttiä. Tavoitteellista toimintaa harjoittavat seurat haluavat tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia ja näiden tueksi on löydyttävä myös niitä tukevia päätöksiä. Vastaavatko Vantaan nykyiset suunnitelmat tavoitteita ja ovatko ne niiden yhtenä mahdollistajana?

Tähän pätee sama kuin jäähalliasiaan, eli tämä ei voi jäädä pelkästään seurojen kontolle vaan tarvitaan seurojen, kunnan ja yritysten saumatonta yhteistyötä.

Vaikka liikkuminen ja liikuttaminen ei ole poliitikkojen valtaosan mielestä mediaseksikäs asia (=vähemmän äänestäjiä), niin toivon kuitenkin kollegoita yli puoluerajojen nostavan näitä asioita voimakkaammin esille, vaikkapa sote-kulujen pienentämisen nimissä näin aluevaalien alla.

Karri Louevuo, kaupunkikulttuurilautakunnan varajäsen (kok.)

Kommentoi