Kirjoittajan mielestä Vantaan kasvava asukasmäärä ja liikenne edellyttävät vuosikymmenten päähän kantavia liikenneratkaisuja.
Vierailin juuri Tampereella, ja täytyy sanoa, että olen hiukan kateellinen. Tampereen ratikka on juuri aloittanut vakituisen liikenteen, sitä ennen rakennettiin Manseen rantatunneli, parhaillaan rakennetaan radan päälle kantta ja ”Uros-areenaa”.
Tamperelainen-lehdestä sain lukea, että nyt siellä suunnitellaan pikkubussien liikennettä robottiautoilla, eli ilman kuljettajaa. Tampereen ratikkaan tulee oma lähiverkko, jossa voi kuunnella Tampereen kirjaston kirjoja äänikirjoina matkan aikana. Hienoa Tampere!
No – mitä täällä Vantaalla tapahtuu? Uudessa valtuustossa on iso ryhmä, joka ei näköjään tiedä, mitä eroa on investoinneilla ja kululla.
Yksinkertaistettuna kulu on rahanmenoa, joka kohdistuu tälle tai tulevalle vuodelle ja se ei yleensä tuota mitään. Investointi on sijoitus, joka toki jonkin verran maksaa, mutta tulee tavalla tai toisella maksamaan itsensä takaisin ajan mittaan, joko suorana tuottona tai muina arvoina.
Tampere ja Vantaa ovat siinä mielessä samanlaisia, että asukasmäärä on suurin piirtein sama. Vantaa tulee parissa vuodessa kasvamaan Tampereen ohi, ja on sitten Suomen kolmanneksi suurin kaupunki.
Vantaan kaupunkirakenne on hankala. Iso alue, jossa monta eri keskusta ja ne kehittyvät eri tahtiin. Tämän vuoksi olisikin hyvin tärkeää, että liikenneratkaisuissa katsottaisiin 25–50 vuoden päähän, eikä ensi vuoteen. Liikenneratkaisuja pitää Vantaalla olla muitakin kuin Kehä III.
Tämän vuoksi ihmettelen kovasti tätä Vantaan ratikan vastustajien joukkoa. Jopa osa kokoomuksen valtuutetuista on ratikkaa vastaan, ja luulisi, että juuri siellä ymmärrettäisiin jotain investoinnista?
Vantaan asukasmäärä kasvaa jatkuvasti, liikenne ja pendelöinti lisääntyvät. Siitä ei selvitä vain busseilla tai yksityisautoilla.
Tapio Tervo