Kirjoittaja kysyy, kuka meitä jatkossa hoitaa, jos matalapalkkaista hoitoalan ammattikuntaa ei kohdella oikeudenmukaisesti.
Helsingin Sanomat uutisoi 30.9. SAK:n ja Akavan paimenkirjeestä kansanedustajille. Kirjeessä tuotiin esille, että poliitikot eivät saisi puuttua palkkausasioihin.
Toki on totta, että työmarkkinaosapuolien tehtävänä on hoitaa palkkaneuvottelut. Mutta poliitikkojen tulee myös voida lausua kantansa vapaasti.
Terveydenhuolto on ollut jo pitkään kriisissä. Alan palkkataso on koulutukseen nähden huomattavan matala. Työ on raskasta ja uuvuttavaa. Useita hoitajia on siirtynyt tai suunnittelee siirtyvänsä muualle, joko ulkomaille tai aivan muille aloille.
Katso tämä: Sairaanhoitaja Sami Kinnunen tienaa Norjassa tuntuvasti enemmän kuin Suomessa
Jos emme kohtele ammattikuntaa oikeudenmukaisesti, olemme lähitulevaisuudessa täydellisessä pulassa. Kuka meitä sitten jatkossa hoitaa?
Liian pitkään on luotettu hoitohenkilökunnan kutsumukseen ja tunnollisuuteen. Tarvitsemme alalle veto- ja pitovoimaa. Sama koskee myös muita naisvaltaisia matalapalkka-aloja kuten muun muassa opettajia ja lastentarhanopettajia.
Lämmin kädenpuristus ja somekiitokset eivät enää riitä, tarvitaan konkreettisia toimia. Palkkausta ja työhyvinvointia on parannettava.
Poliitikoillakin on sanan- ja mielipiteen vapaus. Poliitikkojen tulee olla arvojohtajia. Poliitikkojen mielipidehän pitkälti ohjaa yhteiskunnallista keskustelua ja ratkaisuja.
Poliitikkojen tulee olla kansan ääninä ja edustajina. Nyt kaivataan solidaarisuutta, jämäkkyyttä ja selkärankaa.
Lue myös nämä: Sairaanhoitajaopiskelijat revitään nyt töihin
Tiina Tuomela lastentautien erikoislääkäri, LKT kaupunginvaltuutettu, puolueen 2. varapj. (kd.)