Mielipide | Oikeus avustajaan kuuluu kaikille vammaisille

Muun muassa puhe- ja kehitysvammaiset, vammaiset lapset ja nuoret sekä autismin kirjon henkilöt jäävät usein ilman avustajaa, kirjoittajat kertovat.

Kunnan, ja tulevaisuudessa hyvinvointialueen, kustantama henkilökohtainen apu mahdollistaa vammaiselle omannäköisen elämän. Se on vammaisen arjen, osallisuuden, itsemääräämisoikeuden ja yhdenvertaisuuden kannalta elintärkeä palvelu. Avustaja auttaa, kodin sisä- ja ulkopuolella, vammaista muun muassa kotitöissä, asioinnissa, työssä, opiskelussa, harrastuksissa ja henkilökohtaisessa hygieniassa.

Henkilökohtaisen avun voimavararajaus tarkoittaa, että avustajan saa vain, kun osaa määrittää tarvitsemansa avun sisällön ja toteutustavan. Avustajaa ei saa, jos ei tiedä millaista, ja miten toteutettua, apua tarvitsee.

Monet vammaisjärjestöt sekä Voimavararajaus pois uudesta vammaispalvelulaista -adressi vaatii voimavararajauksen poistamista laista.

Vammaiset eivät ole keskenään yhdenvertaisia henkilökohtaisen avun suhteen, sillä voimavararajaus syrjii tiettyjä vamma- ja ikäryhmiä. Muun muassa puhe- ja kehitysvammaiset, vammaiset lapset ja nuoret sekä autismin kirjon henkilöt jäävät usein ilman avustajaa.

Voimavararajauksen vaikeatulkintaisuuden takia henkilökohtaista apua koskevat oikeustaistelut kestävät joskus vuosiakin. Esimerkiksi eräs helsinkiläinen autistimies taisteli neljä vuotta oikeudestaan apuun.

Emme voi jättää ketään apua tarvitsevaa ilman henkilökohtaista apua, koska sille ei ole olemassa vaihtoehtoa. Esimerkiksi kotihoito tai -palvelu, laitos- tai perhehoito, päivä- tai työtoiminta tai uusi valmennus ja tukipalvelu eivät korvaa avustajaa.

Avustajille voidaan antaa koulutusta eri vammaryhmien avun ja tuen tarpeista. Aina kun olet riippuvainen muiden avusta, on olemassa hyväksikäytön riski. Avustaja tulee kouluttaa. Tarvitaan myös työnohjausta sekä valvontaa.

Jos, voimavararajauksen takia, vammaiselle myönnetään apua vain kodin ulkopuolelle, joutuu hän asumaan omaistensa kanssa, palvelutalossa tai ryhmäkodissa, eikä saa itse valita asumisjärjestelyään. Se tulee kalliiksi, ja on vastoin YK:n vammaissopimusta. Ryhmämuotoisesti tai palvelutalossa asuva ei saa apua asuinpaikan sisäpuolelle.

Henkilökohtainen apu voidaan toteuttaa työnantaja-, ostopalvelu- tai palvelusetelimallilla.

Usein myös autistille tai kehitysvammaiselle on paitsi ostopalvelu- ja palvelusetelimallin, myös työnantajamallin, käyttö mahdollista. Apuna voidaan käyttää tuettua päätöksentekoa. Vammaisen läheinen tai edunvalvoja voi myös auttaa vammaista työnantajan velvollisuuksissa.

Asumismuoto vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin, persoonallisuuteen ja henkiseen kasvuun.

Mitä laitosmaisempaa asuminen on, sitä vaikeampi asukkaan on saada kaikki kykynsä käyttöön sekä vaikuttaa muun muassa päivärytmiinsä ja ruokavalioonsa.

Tuetun päätöksenteon ansiosta myös puhe- ja kehitysvammaiset sekä autismikirjon henkilöt kykenevät päättämään itse elämästään. On voimaannuttavaa tulla kuulluksi ja nähdyksi.

Reetta Angelvo-Riipinen puhevammaisen autistin sisar, Helsinki Elina Nykyri varavaltuutettu (vas.) vammaisaktivisti, Vantaa

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut