Työntekijöistä tuntuu olevan pulaa alalla kuin alalla. Kahvipöydissä on jo pitkään puhuttu jonoista terveyskeskuslääkärille tai hammaslääkäriajasta, jonka saattaa saada vasta viikkojen päähän.
Tänä vuonna työntekijäpula on näkynyt vielä konkreettisemmin ihmisten arjessa eri puolilla pääkaupunkiseutua. On tapauksia, joissa vanhemmat ovat joutuneet hakemaan lapsensa aikaisemmin päiväkodista kotiin, sillä päiväkodissa ei ole ollut tarpeeksi henkilökuntaa. Sijaisten palkkaaminen sairastuneiden opettajien tilalle käy joillekin rehtoreille jo kokopäivätyöstä. Mielenterveyspalvelut ovat pahasti ruuhkaantuneet.
Kevan viime viikolla julkaistu kyselytutkimus vahvistaa monin paikoin näkyvää ongelmaa. Tutkimuksen mukaan etenkin Uudenmaan kuntien avoimiin työpaikkoihin on aiempaa suurempia vaikeuksia saada päteviä hakijoita.
Tämä on tuttu tilanne myös Vantaalla, jossa pula pätevistä työntekijöistä näkyy etenkin sosiaali- ja terveyspuolen palveluissa.
Kuntien näkökulmasta tilanne näyttää vaikealta. Osaajille riittäisi töitä ja uusiakin vakansseja avattu. Päättäjien hyvät aikeet resurssien lisäämisestä eivät kuitenkaan auta, jos vakansseja ei saada täytettyä. Palvelut eivät parane eikä työntekijöiden kuormitus kevene. Noidankehä on valmis.
Kuntapäättäjien tulisi miettiä entistä tarkemmin, miten osaajat saadaan pidettyä töissä ja miten uusia työntekijöitä saisi houkuteltua töihin. Kunnilla on työnantajana vahvuutensa, ja moni arvostaa vakaata ja vakituista työpaikkaa. Silti mielikuvaa esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan työstä sävyttää resursien puute, kiire ja paikoin matala palkkaus, vaikka työntekijöillä on varmasti myös toisenlaisia kokemuksia.
Työntekijöiden ja heitä edustajien liittojen viestiä on syytä kuunnella herkällä korvalla.
Jotta kuntien palvelukseen saadaan riittävästi osaajia, täytyy kuntien mainetta työnantajana parantaa monella tavalla. Etenkin nuoret aikuiset äänestävät herkästi jaloillaan, jos työn tekemisen edellytykset eivät ole kunnossa.