Vantaan ja Keravan sote-henkilöstössä suurimpia ammattiryhmiä ovat lähihoitajat, sosiaalialan ohjajat, sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät. Suurin vajaus Uudenmaan alueella on sosiaalityöntekijöistä, kirjoittaja toteaa .
Keva julkaisi tuoreimman kuntapäättäjäbarometrin 18. marraskuuta. Noin kaksi kolmesta (65 prosenttia) barometriin vastanneesta kuntapäättäjästä kertoi, että avoimiin vakansseihin on kunnassa ollut riittämätön määrä hakijoita.
Ammattiryhmistä erityisen hankala tilanne on sosiaali- ja terveysalalla, joten haaste henkilöstön saatavuudesta siirtyy tuleville hyvinvointialueille.
Barometrissä kysyttiin, onko kunnassa tehty erityistoimia työntekijöiden houkuttelemiseksi. Joka kolmas vastaaja ei osannut sanoa tai ollut tietoinen erityisistä toimenpiteistä.
Kampanjointia kunnan maineen parantamiseksi oli tehty ja suurin osa vastaajista uskoi kunnan työnantajamaineella olevan vaikutusta henkilöstön houkuttelevuuteen. Sen sijaan parempi palkkaus tai muut työsuhteen edut eivät olleet houkuttelevuustekijöiden kärkisijoilla. Tosiasiassa se on ollut keinovalikoimassa vain 17 prosentilla.
Riittääkö hyvä maine, jos erityisesti henkilöstöpulaa kärsivän sosiaalialan työntekijät mainitsevat houkutustekijöiksi työn vaativuutta vastaavan palkan, kohtuullisen asiakasmäärän, hyvän johtamisen ja oman alan esihenkilön, jolla on sosiaalialan substanssin hallinta.
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueille siirtyvää sote-henkilöstä on noin 4 400 ammattilaista (Keva, 2021). Suurimpia ammattiryhmiä ovat lähihoitajat, sosiaalialan ohjaajat (lähinnä AMK-tutkinnon suorittaneita sosionomeja), sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät.
Suurin vajaus Uudenmaan alueella on sosiaalityöntekijöistä jo nyt ja Kevan ennusteen mukaan se pahenee vuoteen 2030 mennessä.
Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on ollut viime aikoina paljon esillä. Toisenlaisiakin esimerkkejä on. Kerava nosti sosiaalityöntekijöiden palkkoja ja lisäsi esihenkilöitä. Työntekijät pysyvät ja viihtyvät työssään.
Tulevaisuuden tahtotila kaupungilla on kehittää sosionomien tehtäväkuvaa ja palkkausta (Talentia-lehti 5/2021). Tämä osoittaa, että vaihtuvuusongelma on ratkaistavissa pitovoimatekijäksi.
Tarvitaan voimavaroja muun muassa työolojen parantamiseen, resurssien lisäämiseen, johtamiseen ja palkkojen tarkistamiseen.
Hyvinvointialueen talousarviossa tulee varata määrärahat kilpailukykyiseen palkkaan ja muihin palkitsemisjärjestelmiin. Näin taataan sosiaalihuollon ammattihenkilöiden saatavuus ja sosiaalialan vetovoimaisuus. Kunnan tai hyvinvointialueen vaakunan kiillottaminen ei auta.
Marjo Katajisto aluevaaliehdokas (vas.)