Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Vaaliareena | Hoivakodin arki näyttäytyi omaiselle karuna – parannettavaa olisi niin ruoan laadussa kuin siisteydessä

Kirjoittaja näki omakohtaisesti hoivakodin arjen ja resurssien riittämättömyyden.

Mummini menehtyi hiljattain. Viimeiset vuotensa hän vietti yksityisessä hoivakodissa Vantaalla.

Viikoittaiset visiitit mummin luona näyttivät hoivakodin karun arjen.

Vaikka puhunkin vain omasta kokemuksestani, en halua silti syyttää yksittäisiä työntekijöitä tai hoivakotia. Kritiikki kohdistuu liian vähäisiin resursseihin.

Hoivakodin henkilökunnan puute ja ylikuormitus näkyivät selkeästi, niin hoitajista laitoshuoltajiin.

Kyseisessä hoivakodissa oli vuorossa neljä hoitajaa 22 asukasta kohden, mikä kyllä mukailee tämänhetkisiä mitoituksia.

Käytäntö on kuitenkin aivan eri asia kuin teoria – näistäkin voidaan resurssipulan takia joutua tinkimään, ja pahimmillaan vuorossa voi olla yksi vakihoitaja loppujen ollessa sijaisia.

Tilat ja tekstiilit olivat usein likaisia ja epäsiistejä, eivätkä asukkaat pääse asianmukaisille pesuille riittävän usein.

Ruoka ei ravintoarvoiltaan ollut todellakaan tyydyttävää. Liikuntarajoitteiset asukkaat jäivät usein huoneisiinsa yksin ilman mitään aktiviteettia tai sosiaalista kontaktia.

Hoitajat yrittivät kyllä parhaansa, mutta heidänkin aikansa ja jaksamisensa on rajallista. Kokoaikaisen paineen alla harva jaksaa olla empaattinen.

Mummini ollessa saattohoidossa tapahtui muutamia outoja tapauksia, kuten hänen lonkkansa murtuma (mummini oli viimeiset kuukaudet vuodepotilas) ja tekohampaiden katoaminen.

Läheisen saattohoito on omaisille rankkaa, ja en suoraan sanoen voinut hänen luotaan poissa ollessani luottaa siihen, että mummini on välttämättä hyvässä huomassa paikassa, jossa hänelle ei ole aikaa.

Oma mummini oli siinä mielessä onnekas, että hänellä oli perheenjäseniä vierailemassa luonaan vähintään parin päivän välein. Suomessa on kuitenkin lukemattomia vanhuksia, jotka viettävät viimeiset vuotensa hoivakodeissa ilman ketään.

Siksi vanhusten arvokas hoito on tinkimätön asia.

Vanhustenhoito ei ole juurikaan tuottavaa, ja tämän huomaa yksityisiä hoivapalveluita kilpailuttaessa. Ihmisen perustarpeet - puhtaus, sosiaalisuus, ulkoilu mahdollisuuksien mukaan - alimitoitetaan väistämättä, kun tavoitellaan voittoa mahdollisimman pienellä panostuksella.

Vantaa-Keravan sotepalveluita kehittäessä uudella hyvinvointialueella vanhustenhoitoa ei saa unohtaa. Itse haluan olla tekemässä kaikkeni sen eteen, että pystymme tarjoamaan vanhuksille kaikki heidän tarvitsemansa palvelut ja hoivan.

Tie arvokkaaseen hoivaan pohjustetaan hoitoalan työntekijöiden arvostukseen konkreettisesti, ei vain koristeina juhlapuheissa. Kyse on ihmisistä, ei numeroista - niin hoitajissa kuin hoivattavissa.

Tuomas Suihkonen aluevaaliehdokas (vas.)