Kirjoittaja ihmettelee, miksi mummoja ja pappoja ei voida käyttää vapaaehtoisina avustajina päiväkodeissa.
Olin pidemmän aikaa miettinyt, että voisin mennä ”mummoilemaan” päiväkotiin. Muistan, että päiväkotimummoja ja -pappoja on haeskeltu useissa foorumeissa.
Äskettäin Hesarissa oli koko aukeaman juttu päiväkotien raskaista työpäivistä: paljon lapsia ryhmissä, hoitajat eivät ehdi pitää taukoja, vessakäynnitkin pitää ajoittaa työajan ulkopuolelle. Lapset pyydettiin jättämään kotihoitoon tai ainakin hakemaan sovittua ajankohtaa aiemmin.
Menin läheiseen päiväkotiin kertomaan itsestäni ja toiveistani tulla heille vapaaehtoiseksi satuja lukemaan, lisäkäsiksi ja -silmiksi ruuhkaiseen päivään. Minuun luvattiin ottaa yhteyttä, ei ehkä huomenna mutta parin viikon aikana. Ei ole kuulunut.
Olen eläkkeellä, kahden pikkupojan mummo ja käynyt kymmenkunta vuotta melkein joka viikko 2–3 kertaa vantaalaisessa palvelutalossa. Olen luotettava, ainakaan omiin korviini ei ole kantautunut valituksia ja eiköhän minut sieltä vanhusten joukosta heitettäisi pois, jos käyttäydyn epäsopivasti.
Ei tämä vielä mitään: yksi ystäväni jäi äskettäin eläkkeelle päiväkodista. Johtaja oli kysynyt, että tulisitko meille vapaaehtoiseksi. Hän ilahtui, että voisin tullakin.
Johtaja ilmoitti, että ensin sinun pitää mennä 10 kerran koulutukseen, omalla kustannuksellasi. Siinä meni se vapaaehtoinen.
Hän on työskennellyt useammassa lähialueen päiväkodissa noin 30 vuotta, ja nyt mahdollisesti siirtyessään vapaaehtoiseksi hänen pitäisi käydä kurssi. Jos tuosta työuran nollaamisesta ei loukkaannu, niin ei mistään.
Jos vapaaehtoisten apu ei kelpaa, niin lakatkaa nurisemasta työtaakasta.
Meillä mummo- ja pappaihmisillä on kokemuspohjaista osaamista. On monet satukirjat luettu, räkänenät pyyhitty ja monta muksujen ongelmaa selvitetty. Emmekä me edes tarvitse koulutusta pedofiileistä, salassapitovelvollisuuksista ynnä muusta.
Rauhallista joulua kaikille varhaiskasvatuksen uuvuttamille.
Irma