Joulunpyhien viettoon laskeudutaan hiljalleen vantaalaisten kodeissa. Tämä vuosi tuntuu olevan monelle toisinto viime joulusta ja siksi hieman turhauttavakin.
Tutut kysymykset kumpuavat epävarmuudesta ja epätietoisuudesta koronaepidemian muuttuessa jälleen ärhäkäksi.
Uskallanko vierailla läheisten luona? Keitä tohdin pyytää kylään ja kuinka paljon kontakteja toisiin on syytä rajoittaa?
Moni kolmosrokotetta odottava pohtii sitäkin, onko oma rokotussuoja riittävä. Jos sairastuu, kuinka vakava tauti omalle kohdalle osuu?
Osa hamstraa apteekista ja marketista pikatestejä, joiden turvin sukuloimaan lähtö tuntuu hivenen vastuullisemmalta.
Samalla mielessä voi olla huoli ja huono omatunto niistä läheisistä, jotka joutuvat kenties olosuhteiden pakosta viettämään joulun yksin.
Sitten on niitä perheitä, joissa vietetään niin sanottua koronajoulua. Perheenjäsenen sairastuminen muuttaa joulun suuret suunnitelmat lennosta toisenlaisiin. Joulupukin saapumisen lisäksi jännitetään sitä, kuinka moni altistunut perheenjäsen sairastuu.
Tässä ajassa, jos missä, tarvitaan ennen kaikkea vastuullisuutta ja mielen joustavuutta. Rajoitukset muuttuvat, suunnitelmat vaihtuvat ja virus elää elämäänsä eikä välitä siitä onko joulu vai arki.
Vaikka ”uusi normaali” ei oikein ole sitä, mitä toivoimme, on elämää kuitenkin jotenkin elettävä eteenpäin.
Joulun alla voi olla oiva hetki pohtia sitä, mikä elämässä on oikeasti merkityksellistä. Läheiset ja terveys ovat sitä varmasti aika monelle.
Jos jotain haluaa läheisilleen antaa, olkoon se ainakin joulurauhaa ja hyvää mieltä.