Terveysasematyön kuormittavuus on lisääntynyt jatkuvasti ja työn mielekkyys on vähentynyt, kirjoittaja toteaa.
Kunnat tavoittelevat kiireettömään hoitoon pääsyä muutamissa viikoissa. Samalla akuutit asiat tulee hoitaa heti.
Vantaalla terveysaseman henkilöstöresurssit eivät ole kasvaneet asukasluvun ja maahanmuuttotaustaisten potilaiden määrän mukana.
Päiväpoliklinikan hoitovastuu lääkäriä kohden on yli kaksinkertaistunut parissa vuodessa, vaikka koronan tuomaa infektiotoimintaa ei huomioida. Lääkärin oma potilaslista ei ole vastaavasti pienentynyt. Niinpä kiireetöntä hoitoa joutuu usein odottamaan liian kauan.
Vantaalla kiireettömän hoidon jono-ongelmaa on vuosia hoidettu pikaliimalla palvelusetelein tai ostolääkärein ongelman oikean korjaamisen sijaan. Palvelusetelit yksityiseen hoitoon lyhentävät hetkellisesti jonoja, mutta johtavat pitkällä aikavälillä terveysaseman toiminnan kannalta huonoon lopputulokseen.
Palveluseteliä ei saa, jos vaiva ei hoidu yhdellä käynnillä tai tarvitaan tulkki. Tämän myötä terveysasemilta ovat vähentyneet helppohoitoiset potilaat.
Hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi potilaita listataan nimetylle omalääkärille selkein syin, mikä on hienoa. Tällöin asiaan perehtyminen ei ala joka kerta alusta. Hoidosta tulee konsultoida omalääkäriä ennen ajan antoa muille. Omalääkäri saattaa kyetä ratkaisemaan asian ilman käyntiä potilaan hoitokokonaisuutta palvelevalla tavalla.
Vantaalla 1,5 kertaa virkalääkäriä hinnakkaammalla ostopalvelulääkärillä ei yleensä ole omaa listaa, vaan hän tekee listaamattomia kiireettömiä potilaita. Kaikilla lääkäreillä tulisi kuitenkin olla oma lista. Kun listapotilaita hoitamaan saadaan lisää väkeä, kaikki ehtivät tehdä nykyistä enemmän myös listaamattomia potilaita.
Kaupungin tulee lisätä paikkoja suoraan työsuhteeseen. Kaupunki sanoo, ettei virkoihin haeta, mutta ostolääkäreitä se saa silti. Kaupunki voi maksaa palveluseteleiden ja ostolääkäreiden käytön lopettamisesta säästyneillä varoilla bonuksen sitoutumisesta niihin toimiin, jotka koetaan erityisen hankaliksi täyttää.
Toisaalta maine kiirii. Tulijoita lääkäritiheällä alueella on, jos työtä uskaltaa kollegoille suositella. Kaupunki onnistuu paljossa. Koulutusta ja kokenutta tukea on hyvin saatavilla. Oman aikataulunsa saa suunnitella itse tietyissä raameissa. Osa-aikaisuus käy. Sektorityötä voi tehdä perustyön ohessa esimerkiksi neuvolassa.
Terveysaseman kokenut yleislääkäri haluaa olla koko kansan lääkäri, sekä hoitaa potilaansa laadukkaasti ja pitkäjänteisesti. Valitettavasti viime vuosina tämä ei ole ollut enää aina mahdollista normaalin työajan puitteissa.
Terveysasematyön kuormittavuus on lisääntynyt jatkuvasti ja työn mielekkyys on vähentynyt. Potilasaines on kapeutunut. Moni tekee kevennettyä työnkuvaa tai miettii töitä yksityisellä puolella.
Työtahtia arvioidaan käyntisuoritteina vertaamalla yksityiseen puoleen, vaikka tämä on epäreilua täysin erilaisten potilaiden ja paperityön määrän takia. Mikäli halutaan, että terveyskeskuksia on jatkossa, tulee niiden resurssit saattaa kuntoon. Maine paranee vain tekemällä viisaita päätöksiä.
Heidi Sipari