Aluevaalien äänestysaktiivisuuden jääminen laimeaksi oli osittain odotettua. Vantaan ja Keravan muodostaman hyvinvointialueen äänestysprosentti oli 39,2 prosenttia. Luku on koko maan heikoin.
Keravalla äänensä antoi 46,8 prosenttia äänioikeutetuista ja Vantaalla vain 38 prosenttia.
Kesäkuun kuntavaaleissa vantaalaisten äänestysaktiivisuus oli niin ikään matala (48,4) ja tuolloin kyseessä olivat kuitenkin tutut vaalit ja asiat.
Into äänestämiseen jakautuu hyvin epätasaisesti. Kärjistäen voisi todeta, että hyvinvoivilla alueilla asuvat hyvin toimeentulevat ihmiset käyvät äänestämässä, vaikka sitten velvollisuudentunnosta.
Samaan aikaan sosioekonomisesti heikommilla alueilla äänestäminen ei samaan tapaan kiinnosta.
Sosiaali- ja terveyspalvelut ja niiden toimivuus koetaan Vantaallakin erittäin tärkeiksi, mutta jostain syystä aluevaaleissa passiivisten äänestäjien joukko kasvoi silti suureksi.
Olivatko vaalit sitten teemaltaan liian vaikeat ja aluevaltuustojen toiminta vaikea hahmottaa vai onko vaaleja vain ollut lyhyen ajan sisällä liikaa? Entä kuinka suuri on soteuudistukseen kriittisesti suhtautuvien joukko, joka päätti protestiksi jättää äänestämättä?
Mistä löytyisi lääke laimeaan äänestysintoon?