Aluevaalien äänestysaktiivisuuden jääminen laimeaksi oli osittain odotettua. Vantaan ja Keravan muodostaman hyvinvointialueen äänestysprosentti oli koko maan heikoin, 39,2 prosenttia.
Keravalaiset äänestivät vilkkaammin ja siellä äänestysprosentti kipusi 46,8 prosenttiin. Vantaalla vain 38 prosenttia kävi äänestämässä.
Into äänestämiseen jakautuu Vantaalla hyvin epätasaisesti. Kärjistäen voisi todeta, että hyvinvoivilla alueilla asuvat hyvin toimeentulevat ihmiset käyvät äänestämässä, vaikka sitten velvollisuudentunnosta.
Samaan aikaan sosioekonomisesti heikommilla alueilla äänestäminen ei samaan tapaan kiinnosta.
Sosiaali- ja terveyspalvelut ja niiden toimivuus koetaan Vantaallakin erittäin tärkeiksi, mutta jostain syystä aluevaaleissa passiivisten äänestäjien joukko kasvoi silti suureksi.
Olivatko vaalit sitten teemaltaan liian vaikeat ja aluevaltuustojen toiminta vaikea hahmottaa? Vai tuntuuko äänestäjistä siltä, että omalla äänellä ei ole kuitenkaan riittävän suurta painoarvoa?
Entä kuinka suuri on soteuudistukseen kriittisesti suhtautuvien joukko, joka päätti protestiksi jättää äänestämättä?
Vantaalaiset ja keravalaiset saivat joka tapauksessa 69 valtuutetusta koostuvan aluevaltuuston. Kokemus oli tällä kertaa ehdokkaiden puolella, sillä peräti 53 ehdokasta toimii myös Vantaan tai Keravan kaupunginvaltuutettuna.
Äänestäjät arvostivat odotetusti kokemusta ja näkemystä sotepuolelta. Ahkerasti ääniä keränneistä monella on muodossa tai toisessa kokemusta soteasioista.
Tuoreilla valtuutetuilla onkin nyt näytön paikka lunastaa lupauksensa äänestäjille. Samalla on hyvä hetki näyttää niille hiljaisille, jotka eivät käyneet äänestämässä, että aluevaltuutetut voivat aidosti vaikuttaa sotepalvelujen laatuun ja saavutettavuuteen.