Hyvinvointialueista ei saa tulla huonosti toimeenpantuja kuntaliitoksia, kirjoittaja toteaa.
Hyvinvointialueen valtuuston valinnan jälkeen ei saa syntyä mielikuvaa, että kunta vapautuu hyvinvointipolitiikasta. Tosiasiassa kunnan vastuu kuntalaisten hyvinvoinnista pysyy edelleen suurena. Sote-alueelle siirtyy vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista.
Onkin hieman erheellistä kutsua perustettuja sote-alueita hyvinvointialueiksi. Ihmisten hyvinvoinnille ja pärjäämiselle edellytyksiä luovat toimet jäävät kuntiin. Hyvinvointialueiden tehtävä on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen yhdessä kuntien kanssa.
Käytännössä ennaltaehkäisevä toiminta eli ongelmien syntymisen ehkäisy ja ihmisten toimintakyvyn ja pärjäämisen ylläpito jää kunnille. Tämä merkitsee toisenlaisen näkökulman ottamista myös Vantaan strategioissa.
New Yorkin terveys- ja mielenterveysalueen johtaja Tom Frieden kuvaa terveysvaikutuksia pyramidilla, jossa vaikuttavimpia ovat sosiaaliset tekijät kuten asuminen, koulutus, toimeentulo ja yhdenvertaisuuden kokemukset.
Tarpeita vastaavassa tilavassa ja viihtyisässä kodissa asuva kohtuullisesti toimeentuleva ihminen, jolla on koulutusta ja joka kokee osallisuutta yhteisöön, voi pääsääntöisesti hyvin. Silloin myös sosiaalisiin ongelmiin ajautumisen ja sairastumisen riski on vähäisin. Näiden kaikkien edellytysten luominen kuuluu kunnallisen päätöksenteon alueisiin.
Toiseksi vaikuttavimpana terveystekijänä Frieden pitää rakenteellisia muutoksia, joilla hän tarkoittaa sellaisia tekijöitä kuin yleistä hygieniaa, juomaveden fluorausta ja haittaveroja.
Nämä havainnot Frieden on tehnyt kokemuksistaan Intiassa, jossa hän johti maailman suurinta ja tehokkainta tuberkuloosiohjelmaa pelastaen miljoonien hengen.
Vantaalla tähän kategoriaan voisi liittää fyysisen turvallisuuden sekä tosiasiallisena ympäristön turvallisuutena kuin tunnetasolla. Myös ilman puhtaus ehkäisee sairauksia.
Kolmanneksi vaikuttavin terveystekijä ovat pitkäkestoiset, ehkäisevät toimet, kuten rokotukset, lyhytterapiat, tupakoinnin lopettaminen ja tähystyshoidot.
Vasta neljäntenä ovat kliiniset toimenpiteet, kuten verenpaine- ja kolesterolilääkitys sekä diabeteshoidot. Heikoin terveysvaikutus on ravintoon ja liikuntaan liittyvällä valistuksella.
Ihmisten kokonaishyvinvoinnista huolehtiminen on tähän saakka ollut yhden organisaation, kunnan tehtävä.
Nyt kun ongelmien korjaaminen ja sairauden hoito siirretään perustelluista syistä kunnista hyvinvointialueille, vaatii se kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyöltä sellaista suoritusta, johon edes kunnat omassa sisäisessä organisaatiossa eivät tahdo päästä.
Tiedetään yleisesti, että tuskin missään on niin vahvaa muuria kuin kuntien hallinnonalojen ja eri ammattiryhmien välillä.
Hyvinvointialueista ei saa tulla huonosti toimeenpantuja kuntaliitoksia. Niissä ei pidä plagioida kuntaorganisaatioita, ei edes demokratian nimissä, koska järkevää toimintaa ehkäisevä byrokratia kykenee huonosti toteuttamaan ihmisten tarpeita eikä se siten ole demokraattista.
Vantaan ja Keravan hyvinvointialue voisi rohkeasti ja rennosti rakentaa organisaationsa määräaikaisten nokkelaliikkeisten ja suhteellisen pienten työryhmien varaan, joissa alan asiantuntija toimihenkilöiden osuus on merkittävä.
Voisi myös olla järkevää, että osa keskeisistä hyvinvointialueen ja kuntien hyvinvoinnin edistämisen johtavista toimihenkilöistä olisi yhteisiä. Tärkein on ihminen, ei organisaatio.
Jussi Särkelä kaupunginvaltuutettu (sd.)