Jos Vantaa olisi rakennettu Kartanokosken tyyliin lisättynä muun muassa kivijalkaliikkeillä, ei Vantaalla olisi huolta veronmaksajista, kirjoittajat toteavat.
Kaupunkirakentaminen on takkuillut Vantaalla aina 70-luvulta lähtien. Tuloksena on ollut rumaa ja ympäristöä kuormittavaa rakentamista.
On unohdettu tiivis ja ihmisläheinen sekä maa-alaa säästävä kylämäinen kaupunki, joka Euroopassa oli vallalla jo keskiajalla.
Kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Kai-Ari Lundell (ps.) otti Vantaan Sanomissa (VS 2.2.) ilahduttavasti kantaa Vantaan maankäyttöön ja rakentamiseen.
Jos Vantaa olisi rakennettu Kartanokosken tyyliin lisättynä muun muassa kivijalkaliikkeillä, ei Vantaalla olisi huolta veronmaksajista.
Viheralueet säilyttävä, esteettisen kaunis ja toimiva kaupunki vähentää matkustamista ja kakkosasuntojen tarvetta. Näin rakennettu kaupunki saa asukkaat kotiutumaan ja kiintymään asuinympäristöönsä.
Ahneus ja lyhytnäköisyys aikaansaa kestämätöntä betonimassarakentamista, joka on ajatuksena kaukana esimerkiksi Helsingin yli 100 vuotta kestäneistä jugend-helmistä. Tämä jos mikä on kansallisomaisuuden tuhlausta.
Rakentamisen tulee tapahtua asukkaiden hyväksi ja parhaaksi sekä olla ihmisen mittapuun mukaista.
Kaupunkirakentaminen voidaan hyväksyä vain silloin, kun se on kestävää ja perustuu tutkittuun tietoon. Tänä päivänä on paljon tutkimustietoa saatavilla luontoympäristöjen terveys- ja hyvinvointivaikutuksista. Laajat metsä- ja viheralueet tuovat asukkaille iloa ja virkistystä tasapuolisesti. Säilytetään luontopääoma tulevillekin sukupolville.
Ritva Hälikkä Ulla Montin Linnainen