Lapset ja nuoret kohtaavat kiusaamista, myös rasistista sellaista, joka päivä, kirjoittaja toteaa.
Tiedetään, että maahanmuuttajien keskuudessa on omat ryhmittymänsä ja ryhmittymien kesken on kahnauksia miedommasta vakavampaan.
Äsken kävelyllä ollessani kuulin, kuinka kaksi yläastelaista maahanmuuttajapoikaa ilkeilivät ja näytti keskisormea tummaihoiselle maahanmuuttajapojalle solvaten häntä n-sanalla.
Samanlaista kiusaamista ilman varsinaista rasismia joutuvat jotkut koululaiset kohtaamaan joka päivä.
Molemmissa kiusaamistapauksessa kiusaaja nostaa itseään kiusattavan yläpuolelle ja pönkittää omaa huonoa itsetuntoaan.
Ihmisen pitää tulla nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään ja oppia, miten on sopivaa käyttäytyä muita kohtaan ennen kuin järkiperäinen pyyntö tai käsky ”Ei saa kiusata” tai ”Ei saa olla rasisti” voidaan mieltää todeksi sisimmässä.
Monelta lapselta, nuorelta ja aikuiselta puuttuu ihminen, joka näyttää ja kertoo, että olet hyvä.
Jospa me kaikki, ohikulkijat, naapurit, kanssamatkustajat ja niin edelleen voisimme sanoa toinen toisillemme että olet hyvä - ihan vain tervehtimällä, hymyllä tai jopa muutamalla sanalla eikä sälytetä koko vastuuta vain vanhemmille ja opettajille.
Tiedän, että kodeissa ja kouluissa käsitellään kiusaamisaihetta paljonkin, mutta voisimmeko me kaikki vaikuttaa asiaan näyttämällä toisillemme, että näemme toisemme.
Simonmetsän asukas