Vantaan kaupunginvaltuustossa käytiin maanantaina vilkasta keskustelua sananvapaudesta. Tuolloin valtuusto päätyi äänestyksen jälkeen hyväksymään omaa toimintaansa ohjaavat eettiset periaatteet.
Eettisten periaatteiden idea on yksinkertainen. Tarkoitus on, että valtuutetut kohtelevat paitsi toisiaan myös esimerkiksi virkamiehiä kunnioittavasti ja asiallisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että valheellisia tai juoruilevia väitteitä tai muunlaista epäasiallista keskustelua ei käytäisi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, saati kasvotusten. Myös kaikenlainen maalittaminen, kiusaaminen ja vähättely on tuoreiden ohjeiden mukaan epäsopivaa.
Yhtenä yksityiskohtana mainittakoon myös lahjojen tai muiden etuuksien vastaanottaminen, joita ei pitäisi ottaa vastaan, jos niiden voidaan tulkita vaikuttavan päätöksentekoon.
Osa perussuomalaisten valtuutetuista ei eettisistä ohjeista perustanut, vaan totesi ohjeet holhoaviksi ja sananvapautta kaventaviksi.
Puheenvuoroissa ihmeteltiin muun muassa, eivätkö Suomen laki ja normaalit käytöstavat riitä keskustelua suitsimaan. Mihin erillisiä ohjeita tarvitaan?
Poliittinen keskustelu on rikasta ja värikästä ja siihen kuuluu usein kärjistäminenkin.
Siinä ei ole mitään vikaa, eikä keskustelua ole näiltä osin syytä suitsia. Asioista pitää jatkossakin voida keskustella avoimesti ja valtuutetut saavat jatkossakin olla ihan sitä mieltä asioista kuin mitä he ovat.
Eettisissä pelisäännöissä ei ole kyse siitä, ettei ”mitään saisi sanoa”. Henkilökohtaisuuksiin meneminen, valheiden kertominen ja panettelu ei kuitenkaan ole tätä päivää työelämässä eikä sen soisi olevan sitä luottamushenkilöjen toiminnassa.
Miksi valtuutetuille tulisi sallia "koulukiusaajamainen" käytös ja lynkkaaminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa? Mikä tarve tällaiselle keskustelulle on?
Miksi emme kohtelisi toisiamme kunnioittavasti myös sosiaalisessa mediassa? Taitava sanankäyttäjä osaa sanoa asiansa menemättä henkilökohtaisuuksiin.
Vapauteen kuuluu vastuu. Tämä pätee myös sananvapauteen.