Varasin ulkomaanmatkan kesälomalle. Pakko myöntää: on ihan kiva päästä reissuun, mutta en ole niin riemuissani kuin aiemmin. Tieto siitä, että pääsee pian ulkomaille, ei enää herätä palavaa, lapsenomaista intoa.
Jotakin on muuttunut. Matkakuume on vaihtunut omituiseksi oman pään sisäiseksi tutkinnaksi: kuulustelija tivaa, miksi lähden, mitä sillä aiheutan, kannattaako sittenkään.
Kaikki oli niin huoletonta muutama vuosi sitten. Ei ollut koronaa, ei Ukrainan sotaa. Sai matkustella sielunsa kyllyydestä ilman kummempaa huolta.
Ja olihan se saakelin mukavaa. Huolena oli lähinnä se, jaksaako kukkulan linnoitukselle kävellä vai pitääkö hypätä ratikan kyytiin.
Samanlaista se on toki tupakoitsijoillakin nykyään.
Nyt lähellä jylläävät katastrofit ovat aiheuttaneet jatkuvan valppaanaolon. Se voi tuntua ahdistavalta.
Ilmastoahdistuskaan ei vaivannut. Matkustamisen päästöt tiedosti, mutta ne onnistui mielessään sysäämään taka-alalle, kun matkailun riemu otti vallan.
Lisääntynyt päästöjä koskeva tutkimustieto on muokannut itse kunkin asennetta. On hienoa, että ihmisten ympäristötietoisuus paranee, mutta tieto oman toiminnan haitallisuudesta voi myös lisätä tuskaa. Vaikka lentojen ja hotellimajoituksen ympäristövaikutuksia voi kompensoida rahalla, matkustaessa voi tuntua siltä kuin olisi mikäkin rikollinen.
Samanlaista se on toki tupakoitsijoillakin nykyään.
Ei ole helppoa ei. Ennen matkalle oli vaivatonta lähteä, mutta nyt pitää huomioida koronatilanne, sotatilanne ja jopa apinarokkotilanne. Ja mitäniitänyton.
Viime vuodet ovat voineet tehdä pienen ihmisen ylivarovaiseksi. Monilla on voinut jäädä päälle pysyvämpikin kotoiluvaihe. Aiemmin maailmalla seikkaillut himomatkaaja saattaa olla nyt ulkomaanreissuja karttava kotihiiri, joka on sulkeutunut suojamuurinsa taa. ”Leppoisa kesäretki” kotimaan luontokohteeseen saattaa olla siinä tilanteessa riittävää lomaviihdettä.
Mutta onhan se sääli, jos ihminen kaventaa omia kokemisen mahdollisuuksiaan jumittamalla kotioloissa pelokkaana.
”Trendikkäät” lähimatkailukohteet ovat kuin laimea laastarisuhde verrattuna kaikkeen siihen, mitä ulkomailla voi parhaimmillaan kokea. Ei tarvitse lentää kuin jokusen tunnin etelään, niin eteen avautuu aivan erilainen maailma, jollaista ei Suomesta löydy. Sen näkemisen jälkeen ”Suomi on kaunis kesällä” -hokema voi kuulostaa lentopelkoisten valheelta.
Suomi on toki hieno, mutta jos ei ole käynyt Lontoossa, Pariisissa tai Barcelonassa, on voinut hyvinkin missata elämänsä kauneimman maiseman, maukkaimman illallisen tai vaikuttavimman taideteoksen. Yhteen edellä mainituista kulttuurikeitaista olen menossa. Vielä kun lomasta osaisi nauttiakin.