Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Vantaan Sanomien uusi kuukausiliite Selkovantaalainen täältä!

Toimittajalta | Lemmikit saavat sydämeni pyörähtämään ja siksi toivon, että niitä olisi paljon nykyistä vähemmän

Kuulun niihin vantaalaisiin, jotka ovat samanaikaisesti koira-, kissa-, kani-, marsu- ja hamsteri-ihmisiä. Sydämeni pyörähtää mukavasti nähdessäni undulaatin, kesyhiiren ja oikeastaan ihan minkä tahansa lemmikkieläimen. Jokainen niistä on mielestäni iso persoona, josta haluaisin tietää lisää ja johon haluaisin tutustua. Ja juuri siitä syystä toivon, että Vantaalla olisi paljon nykyistä vähemmän lemmikkejä.

Lemmikistä on iloa, mutta vain silloin, kun sille on riittävästi aikaa. Suurin osa lemmikeistä tarvitsee paljon muutakin kuin ruokaa ja lajille sopivan tilan. Erään paimenkoiraharrastajan sanoin: työhön jalostettua rotua edustavan koiran pito on kokopäivähommaa. Työkoiria ovat pohjimmiltaan monet rodut, jotka tänä päivänä mielletään seurakoiriksi.

Jopa pienen kanin hoito on sekin aika lähellä puolipäivätyötä. Kani kaipaa tekemistä ja seuraa. Se on laumaeläin. Hamsterilla ja pienillä lemmikkihiirilläkin oletan olevan omat vaatimuksensa.

Lemmikki vie myös rahaa ja summat voivat olla liikaa, vaikka kassanpohja ei pilkottaisi. Pelkästään lemmikin hampaan korjauttaminen voi maksaa lähes tuhat euroa. Hammashoitoon on kuitenkin oltava varaa, sillä hammasvaurion kanssa eläminen on pahimmillaan kidutusta.

Onko elämässäni aikaa ja tilaa lemmikille?

Eläin ei ole lelu. Lemmikistä ovat aina vastuussa perheen aikuiset. Sydämeni pyörähtää, eikä niin mukavasti, nähdessäni lasten käsittelevän lemmikkiä osaamattomasti.

Lemmikin sanotaan kasvattavan lasta. Niin käy kuitenkin vain, jos lapsen ja eläimen kohtaamisissa on läsnä vastuullinen, lajin erityispiirteet tunteva aikuinen. Mitään hyvää tai tärkeää oppia lapsen mieleen tuskin jää siitä, jos omassa kodissa kohdellaan elävää olentoa huonosti.

Koiraharrastajakonkari totesi, että Suomessa olisi noin 8 000 koiraa, jos koiria olisi vain kodeissa, jotka kykenevät tarjoamaan niille hyvän elämän. Tällä hetkellä Suomessa on yli 700 000 koiraa.

Ehkä juuri siksi kohtaamiset koirien kanssa eivät Vantaallakaan aina ole mieltä ylentäviä.

Kuluneen viikon saldo: Kääpiökoira näyttää nälkiintyneeltä ja eksyneeltä. Nuori omistaja näppäilee puhelintaan ja vetää koiraa narussa kuin pölyrättiä. Tilanne toistuu.

Toisaalla Itä-Vantaalla nuoren käsissä riuhtoo bull-tyyppinen koira. Nuori koira vaikuttaa siltä kuin se olisi päässyt ulos ensimmäistä kertaa viikkoon. Ulkoiluttajan mieli näyttää olevan muualla. Koira huutaa toimintaa, se on turhautunut. Seuraavaksi arvelen sen tuhoavan asuntoa.

Riippumatta siitä, ovatko tulkintani tilanteista harhaa tai totta, kannustan jokaista lemmikin hankintaa harkitsevan kysymään itseltään, onko elämässäni aikaa ja tilaa lemmikille. Suomen eläinsuojelun (SEY) raportoima eläinsuojeluilmoitusten määrän kasvu kertoo, että moni lemmikin hankkinut on jättänyt tuon kysymyksen kysymättä tai valehdellut vastatessaan.