Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Toimittajalta | Ensimmäisen koulupäivän tunne ei unohdu

Ensimmäinen koulupäivä. Muistan vieläkin repun kuosin ja kutkuttavan jännityksen. Vasta hetki aiemmin olimme muuttaneet uudelle paikkakunnalle, joten tuttuja kasvoja ei koulun pihalta löytynyt. Luokassa vastassa oli opettajan lempeä hymy, joka helpotti pienen hermostunutta mieltä. Vanhemmat saivat saatella lapset luokkaan asti, mutta pian tuli hetki, kun äidin selkä vilkutuksen jälkeen kääntyi. Kurkun valtasi kuristava tunne ja kyynelmeri meinasi ottaa vallan. Pienen herkän tytön oli otettava kertarysäyksellä iso askel selvitäkseen.

Kurkun valtasi kuristava tunne ja kyynelmeri meinasi ottaa vallan.

Kun esikoiseni aloitti koulutien, äitini muisteli tuota, oman esikoisensa ensimmäistä koulupäivää. Se ei ollut kevyt äidillekään, joka niin ikään oli tsempannut luokassa, mutta kävellyt koko matkan kotiin itkien. Nyt, lähes neljävuosikymmentä myöhemmin, vanhempana ymmärrän äitiä. En unohda omien lasteni ensimmäisiä koulupäiviä koskaan. Koulutaipaleen alku oli iloa ja samalla suurta haikeutta. Tunnemyrsky, joka sai voimaa ymmärryksestä, että lapsi kasvaa. Huomiosta, kuinka nopeasti aika kuluu. Pelosta päästää kädestä irti. Luottamuksesta, että hän selviää. Pakahduttavasta kiitollisuudesta, että sain kokea kaiken.

Ensi viikolla ensimmäisen Aapisen saa reilu 2 400 vantaalaislasta. Monessa kodissa reppu on jo pakattu ja perhosia lentelee masussa. Mielessä on monta kysymystä. Millainenkohan opettaja on? Miltä näyttää lukujärjestys? Onnistuuko tavaroista huolehtiminen? Muistuuko mieleen pysähtyä suojatien eteen ennen ylitystä?

Suurin toiveeni vanhempana ei ajatuksissani vienyt hyvään koulumenestykseen tai stipendeihin. Se vei ystävyyteen. Hartain toiveeni oli, että he löytäisivät ystäviä ja osaisivat olla ystäviä. Rohkenen arvella, että tämä toive on usean vanhemman mielessä juuri nyt. Toive siitä, että oma pieni hyväksyttäisiin joukkoon omana itsenään, riittävän hyvänä. Että hänet kutsuttaisiin mukaan jalkapallopeliin, vaikka hän ei itse rohkenisi sitä ehdottaa. Että keinu vapautettaisiin myös hänelle ennen kellonsoittoa. Että hän saisi kaverilta hymyn ja uskaltaisi hymyillä takaisin. Jokainen lapsi ansaitsee turvallisen ja välittävän kouluvuoden. Toimitaan me aikuiset esimerkkeinä ystävälliselle käytökselle. Hyvä tuo aina hyvää.