Elämä on Suomessa pitkälti työelämää ja perhe-elämää, ja jos ei ole kavereita, ihminen voi olla yksinäinen, kirjoittaja toteaa.
Kuuntelin töistä kotiin ajellessani Yle Puhetta. Siellä käytiin keskustelua masennuksesta ja syrjäytymisestä.
Aiheista tulee puhua säännöllisesti. En ole asiantuntija ja omat ajatukseni pohjautuvat Suomessa asuttujen vuosien lisäksi kokemuksiini kotimaastani Kamerunista.
Olen asunut Suomessa 14 vuotta ja täällä sosiaalinen verkosto on ihmisellä paljon pienempi. Elämä on Suomessa pitkälti työelämää ja perhe-elämää, ja jos ei ole kavereita, ihminen voi olla yksinäinen.
Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, jossa kansalaiset saavat erilaisia rahallisia etuuksia, esimerkiksi työttömyyskorvausta. Lisäksi on tarjolla vertaistukea, kuten keskusteluryhmiä lapsiperheille ja vanhuksille. Suomi on tasa-arvoinen maa, jossa kenenkään ei periaatteessa tarvitse elättää toista aikuista.
Kamerunissa sosiaalinen verkosto on todella laaja. Verkosto ulottuu ydinperhettä laajemmalle ja käsittää parhaimmassa tapauksessa koko pienen kyläyhteisön. Laajakin suku saattaa asua yhdessä, auttaa toisiaan sekä antaa ja saada tukea toisiltaan. Siellä varmistetaan, että kukaan ei jää yksin.
Toki Kamerunissakin on masennusta, etenkin nuoret ja naiset eivät pääse tekemään heidän elämäänsä koskevia isoja päätöksiä. Kamerunissa sosiaalinen rakenne, ihmisten tiivis yhteiselo ja yhdessä toimiminen kuitenkin suojelee yksinäisyydeltä ja syrjäytymiseltä.
Suomalaisessa yhteiskunnassa me tarvitsemme enemmän toisiamme. Meidän pitää antaa iloa, hymyillä ja rakastaa toisiamme. Syrjäytymistä ja masennusta voidaan ehkäistä, jos me yhdessä huolehdimme toisistamme.
Samson Tanke Aba
lähihoitaja
Vantaa