Näinä mustina aikoina on suorastaan vapauttavaa velloa välillä menneessä.
"Pääsisipä vielä kokemaan sen ihanan 90-luvun."
Näin moni ikäiseni voi hyvinkin tokaista tuskaillessaan arkikiireissään multitaskingin ja maailmankriisien kanssa.
En nyt sano, että piehtaroin nostalgiassa, mutta muistelen toisinaan lämmöllä ja liikuttuneena nuoruuden kasvuvuosia, ysärin alkupuolta.
Onhan se nyt niin, että monet asiat olivat silloin nykyistä yksinkertaisempia ja käsinkosketeltavampia. Ei ollut kaikkitietävää somea, oli lankapuhelin ja kirjeposti.
Ei tarvinnut pelätä, että joutuisi jonkun julkisuudenkipeän influensserin salakuvaamaksi yökerhossa ja videot omasta hauskanpidosta lävähtäisivät miljoonien kaksinaismoralistien haukuttavaksi.
Joukkolynkkausta näki ja vihapuhetta luki nykyistä vähemmän.
Yleisestikin joukkolynkkausta näki ja vihapuhetta luki nykyistä vähemmän. Internetin voittokulku tuli vasta 90-luvun lopulla.
Ysäri oli simpukka- ja banaanikännyköiden loistokautta. Sympaattiset lankapuhelimet ja sirpaleiset puhelinkopit olivat voimissaan. Nuhjuiset puhelinluettelot ja keltaiset sivut.
Uuh. Ikävä on.
Silloin vielä kilautettiin kaverille eikä vain tekstailtu. Kohdattiin aidosti kasvokkain enemmän. Oltiin vähemmän yksinäisiä kuin nykyään.
Lama varjosti toki elämää 90-luvun alkupuolella, mutta lohtua ja voimaa saatiin Kummelista, Litmasen läpisyötöistä ja Mertarannan MM-kultaselostuksesta.
Olin lätkässä sen ajan laatumusiikkiin ja Twin Peaks -tv-sarjaan, onneksi niistä voi yhä nauttia tallenteista.
Speden spelit, Tuttu juttu -show, Gladiaattorit. Ysärin tv-viihde oli selkeää, simppeliä ja sulavaa, ei turhan laskelmoitua tai väkisin väännettyä.
Tosi-tv-genre pettämissarjoineen oli vasta jonkun neropatin toteutumaton aivopieru.
Yhden pullamössösukupolven edustajana muistelen lämpimästi myös persoonallisia kiviljalkaliikkeitä ja divareita, joita oli hurjasti enemmän kuin nykyään.
Kenellä on ikävä Commodore 64:ää tai Amiga 500:ta? Ne tuntuvat suloisilta aikansa luomuksilta, mutta modernit pelikoneet hakkaavat ne kyllä 10–0.
En myöskään ikävöi koulun telinevoimistelua, vyölaukkuja, salihousuja enkä ruotsalaista eurohumppaa. En kaipaa merkkareitakaan tai markkaa takaisin.
Juuri nyt maailma tuntuu kaatuvan päälle monin tavoin, mutta useimmat arkiset asiamme taitavat olla paremmin kuin 90-luvulla tieteen ja teknologian ansiosta.
On kasvettu, kehitytty ja keksitty. Legendaarista Jutia mukaillen: "on nukuttu ja menty eteenpäin".